Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo muistuttaa, että jouluun valmistautuminen merkitsee Kuninkaan kohtaamiseen valmistautumista. Se tapahtuu heikkouteen suostumalla, omasta edusta luopumalla ja pienuutta sekä vähäisyyttä rakastamalla. Lapuan piispa Simo Peuran mukaan Kristuksen saapumista on hyvä miettiä eri näkökulmista esimerkiksi adventtisunnuntaille varattujen raamatunkohtien avulla.
Seurakuntalainen kysyi piispoilta, miten jouluun kannattaa valmistautua.
Piispa Repo kehottaa valmistautumaan juhlaan ”köyhien seuraa etsimällä”.
– Sitä tietä saapuu itsekin se Kuningas, jota valmistaudutaan vastaanottamaan.
– Joulua kohti kiirehdittäessä askeleen ei tule kiihtyä vaan hidastua, katseen kääntyä kaukaa lähelle. Elämää ei suunnitella tulevaisuuden juhliin, vaan se löydetään lähimpien kanssa arkisiin asioihin pysähtymällä, Repo ohjeistaa.
Piispa Peura antaa jouluun valmistautumiseen myös käytännön vihjeitä. Hänen mukaansa joulua edeltävät viikot kannattaisi elää tavanomaista arkea.
– Nykyaikana meidän pitäisi aiempaa enemmän malttaa mielemme. Parhaan voi säästää jouluaattoon ja -yöhön. Jos vain mahdollista, tekisin jouluvalmisteluja vähitellen. Koristelisin joulukuusen vasta aattona. Kuusen latvaan kuuluu tähti Kristuksen valon merkkinä.
Peuran mukaan onnistuneen joulun ei tarvitse noudattaa tiettyä kaavaa.
– Joidenkin jouluun osuu sairastuminen tai muut huolet. Silloin ei jaksa touhuta eikä pidäkään. Yksinkertainen joulu voi olla puhutteleva. Tarvitaan niitäkin, jotka viettävät joulua päivystämällä pelastuslaitoksella tai hoitamalla potilaita sairaalassa tai valmistavat joulujuhlan hyvinvoinnin kelkasta syrjäytyneille, hän toteaa.
Ulkonainen valmistautuminen tukee hengellistä valmistautumista jouluun.
– Sen vuoksi kaikenlainen vauhdin ja kiireen vähentäminen on entistä merkityksellisempää. Joulua edeltävän pikkupaaston voisi jälleen elvyttää, Peura ehdottaa.
Hän katsoo jouluaattoon kuuluvan luovuttamattomina joulurauhan julistus Turusta, jouluevankeliumin lukeminen ja mietiskely sekä Enkeli taivaan -virsi.
– Jouluaterialla rohkaisisin lukemaan ruokarukouksen, vaikka se ei olisi aina tapana. Joulun ateria on aivan poikkeuksellinen tilanne.
– Kaikella tällä teemme elämässämme tilaa joululle ja sen tulijalle. Ehkäpä Kristus syntyy meidänkin sydämissämme.
