Ilmestyskirjan tulkinta ja sen monet lieveilmiöt kristillisissä piireissä puhuttivat Radio Dein Viikon debatissa.
Kiinnostus eskatologiaan, eli oppiin ja käsityksiin lopunajoista, on juuri nyt selvässä nousussa, arvioi Keravan helluntaiseurakunnan lähetyspastori Niilo Närhi.
Närhi keskusteli lopunajoista Radio Dein Viikon debatissa yhdessä Kangasalan luterilaisen seurakunnan kappalainen Marko Sagulinin kanssa.
Vaikea maailmantilanne, sodat, taloudellinen epävakaus ja yleinen merkityksettömyyden tunne ovat Närhen mukaan saaneet monet tarttumaan uudelleen Raamatun päättävään Ilmestyskirjaan.
Helluntailainen lähetyspastori uskoo myös, että Ilmestyskirja sisältää vielä toteutumattomia ennustuksia tulevaisuudesta. Samalla se voi myös kauhistuttaa lukijaansa.
– Kun tavallinen ihminen lukee Ilmestyskirjaa, sieltä löytyy kyllä pelottaviakin asioita. Puhutaan Karitsan ja Jumalan vihasta, joka tulee kohtaamaan maanpiiriä.
– Mutta toki Kristus on keskiössä Ilmestyskirjassakin, Närhi muistuttaa.
Todellisuus voi olla kirjoitettua pahempaa
Luterilaisen kirkon kappalainen Marko Sagulin puolestaan muistuttaa, että vaikkapa kommunistimaiden tai Lähi-Idän vainotuilla kristityillä näkökulma Ilmestyskirjaan voi olla erilainen.
Pelko luettua kohtaan ei kenties ole vahvin tunne.
– Jos me kysytään heiltä, onko Ilmestyskirja pelottava, niin tuskin mikään on luettuna pelottavampaa kuin se, minkä keskellä he todellisuudessa elävät.
– Mutta me täällä yltäkylläisyyden keskellä kyllä eletään ja pelätään, että tuleeko meille joskus sellaista mitä Ilmestyskirjassa kuvataan.
Maailman viimeisiä tapahtumia käsitteleviä lopunajan tekstejä löytyy Raamatusta toki muualtakin kuin Ilmestyskirjasta.
– Matteus, Markus, Luukas, Tessalonikalaiskirje… luettelee Niilo Närhi.
– Ja Vanhassa Testamentissa Danielin kirja ja monet muut puhuvat vahvasti lopunajoista.
Sagulinin havainnon mukaan Uudessa Testamentissa ajallisesti vanhimmat tekstit ovat usein eskatologisia.
– Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että meidän täytyy elää täysillä tässä hetkessä. Emme tiedä sitä päivää tai hetkeä, jolloin Jeesus tulee takaisin.
– Tervettä eskatologiaa on se, että uskomme Jeesuksen tulevan takaisin, mutta elämme samalla juurevasti tätä elämää, toteaa Sagulin.
Ali- vai ylilyöntejä lopunajoista?
Sagulin myönsi luterilaisen kirkon olevan usein hieman ”laiskan pulskea” suhteessa lopunajoista opettamiseen.
– Kyllä me ollaan sellainen laiskanpulskea kirkko. Alilyönnit, ne ovat meidän juttu, Sagulin heittää humoristisesti.
– On joskus sanottu, että kristinusko toteutuu puhtaimmin kun se vähemmistönä ja vainottuna. Se on aika rankasti ilmaistu, mutta siinä on jotain tottakin, viittaa kappalainen luterilaisen kirkon pitkään valta-asemaan Suomessa.
Närhi myöntää, ettei lopunajoista opettaminen ole aina toiminut vapaissa suunnissakaan. Ongelmana ovat olleet toinen ääripää, ylilyönnit ja helvetillä pelottelu.
– Muistan omasta lapsuudesta, miten Jeesuksen takaisintulemista ja ylöstempausta käytettiin pelottelun välineenä. Se on jopa traumatisoinut ihmisiä.
Itsensä Jeesuksen lopunajallisten opetusten suhteen Närhi ja Sagulin ovat samoilla linjoilla.
– Hän kehotti meitä yksinkertaisesti valvomaan ja rukoilemaan, muistuttaa Närhi.
Sagulin komppaa ajatusta.
– Jeesuksen viesti oli, „minä tulen pian“. Tärkeintä siis on, että ollaan valmiita Kristuksen edessä.
Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 26.4. klo 11 tai uusinnan jälkeen Dei Plus -palvelusta.
