Pastori Juha Vähäsarja tekee edelleen töitä omaan tahtiinsa ja uusi hartauskirjakin on tekeillä. Hän on kiitollinen saaneensa tehdä kutsumuksensa mukaista työtä.
Juha Vähäsarja tunnetaan hartauskirjailijana, pappina ja kirkolliskokousedustajana. Viime vuonna hän jäi eläkkeelle Suomen Raamattuopistosta Metropolialueen johtajan tehtävästä.
– Kun katson taaksepäin, olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut olla hengellisessä työssä. Olen päässyt tekemään kirjoja, joita minä – tai vielä vähemmän äidinkielen opettajani – olisi ikinä uskonut minun tulevan tekemään, Vähäsarja sanoo.
Vähäsarjaa haastatteli Sari Savela Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
– Minua on johdatettu tavalla, jota ei olisi etukäteen osannut arvata. Sellainen yllätyksellisyys siinä, mitä on saanut tehdä – siitä on hirveän kiitollinen mieli.
– Ja koska olen pappi, ei näistä töistä haluakaan päästä eroon niin pitkään kuin muisti pelaa ja on terveyttä. Mutta nyt töitä tehdään vähän rennommalla otteella ja vastuutehtävät ovat vähän helpottaneet. Nyt voi tehdä sitä, mitä jaksaa, ja mitä on hauskaa tehdä, Vähäsarja kertoo.
Uskovien rohkaiseminen tärkeää
Vähäsarjalle avautui armon evankeliumi kun hän kohtasi nuorena vahvaa lakihenkisyyttä. Vaikeidenkin kokemusten jälkeen hän päätyi siihen, että tällaiseen kristinuskoon hän ei halua uskoa. Hän ajatteli, ettei psyykekään kestäisi sellaista.
– Tajusin, ettei kristinuskossa ole kyse siitä, mitä minun sydämessäni tapahtuu vaan Jeesuksen ylösnousemuksesta ja siitä, mitä hän on tehnyt minun puolestani ristillä.
– Kyllä tämä oma hengellinen kutsumukseni on evankeliumin eteenpäin vieminen. Vanhemmiten olen uskaltautunut ajattelemaan niin, että ehkä tehtäväni on ollut uskovien rohkaiseminen uskomaan armoon, Vähäsarja sanoo.
Vähäsarjalle tärkeää on ollut viestiä, että armo kuuluu jokaiselle – ei vain kaikkein hurskaimmille kristityille.
– Helposti ajatellaan, että uskovan elämässä kaikki on selvää: uskonelämä on hienoa ja kaunista ja kaikki on helppoa ja seesteistä, mutta eihän se sitä tietenkään ole.
– Minusta tuntuu, että me uskovatkin kamppailemme hirveän paljon sen kanssa, että uskallamme luottaa Jumalan lupausten koskevan myös minua itseäni. Kyllähän ne tietenkin hurskaita ja hyviä kristittyjä koskee, mutta että ne koskevat juuri minua, Vähäsarja selittää.
– Tätä rohkaisua haluan viedä eteenpäin: kun sinut on kastettu, uskot Jeesukseen, huudat häntä avuksesi ja rukoilet joka päivä, saat olla Jumalan lapsi sellaisena kuin olet – tietysti Jumalan sanan raameissa. Se rohkaisee.
Vähäsarjan mukaan kenenkään ei tulisi verrata itseään muihin vaan olla rohkeasti omalla paikallaan.
– Mikään ei ole tärkeämpää kuin se oivallus, että jokainen meistä on tärkeä, tarpeellinen, ja jokaisella meistä on oma paikkamme. Jos minä en ole siinä muurin aukossa, siinä ei ole ketään muutakaan.
– Ihmisen ei pidä luulla, ettei hän ole paljon saanut aikaiseksi Jumalan valtakunnassa. Hän on ollut juuri siinä tehtävässä, johon hänet on laitettu, Vähäsarja vakuuttaa.
– Ja aina kun näistä asioista puhun, saarnaan myös itselleni. Yhtä paljon joudun vakuuttamaan itseäni, että tämä armo kuuluu myös minulle, hän naurahtaa.
Hartauskirjojen sanoma nykypäivään
Vähäsarjan hartauskirjallisuus kuuluu Suomen myydyimpien joukkoon. Ensimmäisestä hartauskirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä on otettu jo yli kymmenen painosta. Vähäsarja työstää tällä hetkellä kahdeksatta Joka päivä -hartauskirjaansa.
Ensimmäinen hartauskirja sai alkunsa kun Vähäsarja koki omassa elämässään vaikean ja ahdistavan ajanjakson, jonka aikana hän luki paljon hartauskirjallisuutta. Hän sai lohdutusta niiden vahvasta evankeliumista ja kokee niiden pitäneen ”hänen päänsä pinnalla”.
– Ajattelin, että olisi hienoa jos tätä sanomaa saisi eteenpäin nykypäivän kielellä. Aloin kirjoittaa hartauden jokaiselle päivälle ja annoin ne kustantajalle. Päätin, etten kysele niiden perään. Ajattelin, että ehkä tämä on tällaista omaa haaveilua ja haihattelua. Vuoteen ei kuulunutkaan mitään, joten päättelin, että se oli ja meni, Vähäsarja kertoo.
– Sitten sieltä soitettiinkin, että he kustantavat kirjan. Yllättäen se myikin hyvin ja siitä otettiin painoksia toisensa perään: niitä meni tuhansia ja tuhansia. Oma toiveeni oli se, että kustantaja saisi omansa takaisin eikä tekisi tappiota. Siitä syntyi tämä Joka päivä -sarja, johon teen nyt kahdeksatta teosta.
Vähäsarja kokee parhaaksi palautteekseen sen, kun ihmiset ovat kertoneet saaneensa hänen kirjoistaan samaa ravintoa kuin perinteisistä vanhemmista hartauskirjoista.
– Emmehän me kristittyinä mitään uutta keksi vaan samaa evankeliumia me viemme eteenpäin. Saamme evankeliumin ja siirrämme sen seuraaville. Sitähän tämä evankeliumin eteenpäin vieminen on, hän selittää.
Hartauskirjallisuuden oltava ajatonta
Vähäsarja kertoo kirjoittavansa usein kausittain. Joskus inspiraation iskiessä materiaalia syntyy paljon lyhyessä ajassa, ja joskus tekstiä syntyy enemmän ripotellen. Joskus kirjoittamisen välissä on voinut olla puolenkin vuoden tauko.
Hartauskirjallisuuden tekemiseen liittyvät omat lainalaisuutensa, jotka Vähäsarja kertoo oppineensa kokemuksen kautta.
– Hartauskirjallisuus ei saisi olla liikaa aikaan sidottua. Jos sidon sen tämän päivän uutisiin, niin kahden vuoden päästä se on vanhentunut. Hyvä ja kestävä hartauskirja on ajaton, hän kertoo.
– Se ei saisi myöskään olla liian tarkkaa. Sen pitäisi olla sellaista, että hyvin erilaisissa elämäntilanteissa tai hyvin erilaisissa ahdistavissa hetkissä olevat ihmiset pystyisivät soveltamaan sitä omaan elämäänsä.
