”Käy tykkäämässä meitä!”

Kristillinen räppibändi heiluu levottomana lavalla ja hokee yleisölle: ”Onko hyvä fiilis? Onko hieno meininki? Onko täällä kaikilla kivaa?” Kristillisen järjestön johto painostaa työntekijöitään ja heidän läheisiään tykkäämään työnantajansa Facebook-sivuista, jotta tykkääjiä olisi ainakin yhtä paljon kuin naapurilla – ja mieluummin vielä enemmän. Evankelistana tunnetuksi tullut gospelartisti iloitsee menestyksestään Seinäjoen Tangomarkkinoilla ja kertoo medialle unelmoineensa saamastaan julkisuudesta koko elämänsä ajan. Hengellisten elämysmatkailijoiden joukko ajaa toiselle puolelle Suomea ihailemansa puhujan tilaisuuksiin, vaikka yhteys omaan kotiseurakuntaan on unohtunut jo vuosia sitten. 

Tällaiset aikamme ilmiöt kertovat häkellyttävällä tavalla siitä, mikä voima pinnalliseen suosioon perustuvalla ”fiiliksellä” on nykyisin myös kristillisessä toiminnassa. Median ja julkisuuden lisääntynyt merkitys on johtanut huomion tavoitteluun, jossa kristillisten vaikuttajien identiteetti rakentuu yhä enemmän erilaisten tunnepohjaisten ”tykkäämisten” varaan.

Liberalistisen markkinatalouden käyttövoimana on ihailun tunne ja ulkoinen viehättävyys. Suosio perustuu miellyttävyyteen, ja suuri raha liikkuu sen mukana.

Tämän saman mallin omaksuneena kristillinen toimintakulttuuri on nyt ohjautumassa harhateille ja kadottamassa oman lähtökohtansa.

Myös hengellinen markkinakoneisto tarjoaa nykyisin ihmisille elämyksiä, rakentaa ihailun kohteita ja tuottaa uusia megatähtiä entistä kiivaammalla tahdilla. Facebookin itsekeskeisestä julkisuudesta ja verkkosivustojen lapsellisista ”tykkäämisistä” on tullut monelle kristilliselle toimijalle jokapäiväinen huomion hakemisen ja seuraamisen kohde. Tällaisessa ilmapiirissä profeetta Jesajan kuvaus halveksitusta ja ihmisten torjumasta ristin miehestä tuntuu kovin oudolta puheelta.

Aliarvioiko tällainen – monien mielestä yksioikoinen ja konservatiivinen – kritiikki tunteiden, ihanteiden ja modernin viestintäteknologian merkitystä?

Ei suinkaan. Niillä kaikilla on oma tärkeä paikkansa myös kristillisessä toiminnassa. Kyse on kristillisen uskon perusluonteen säilyttämisestä sekä siihen liittyvästä sydämen sivistyksestä. Se ei perustu hyvään fiilikseen, ihmisten suosion etsimiseen eikä itsekeskeiseen ”tykkäämisten” tavoitteluun.  

Kristinuskon olemus ei muutu markkinasuhdanteiden mukana. Siksi kristillistä toimintaa ei saisi rakentaa epäterveelle riippuvuudelle ihmisten suosiosta.

Fiilis ja välineet eivät riitä. Tarvitaan myös sisältöä. Muuten kristillisestä toiminnasta katoaa sen vaikuttava voima.