Kirjoittanut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja entinen europarlamentaarikko.Itselleni joulukuu on tuntunut aina vuoden lyhyimmältä ja kiireisimmältä kuukaudelta, etenkin poliitikkovuosinani. Niin paljon piti ehtiä ennen vuoden vaihtumista. En varmaan ole ainoa, joka tuntee samoin. Siksi kannattaisi tehdä tietoinen vastaliike joulun alla ja ottaa vakavasti kehotus valmistautumisesta rakkaustarinaan, joka on odottanut meitä luomisesta alkaen ja josta Raamattu kehottaa monin sanakääntein. Valmistaudu, avarru, suorista tie, kuninkaasi tulee. On tietenkin mahdollista ohittaa tämä, ja joulu tulee joka tapauksessa. Mutta en tahtoisi herätä jouluaamuun huomaten, etten milloinkaan pysähtynyt ottamaan vastaan lahjaa, jota minulle tarjotaan.
Viime sunnuntaina, kolmantena adventtina, muisteltiin Johannes Kastajaa, jonka koko elämä oli omistettu valmistamaan tietä saapuvalle kuninkaalle. Valmistautuminen tapahtui katumalla ja tekemällä parannus.
Johannes Kastajan elämä on muuten merkittävä tunnustus ennakkomarkkinoinnin idealle. Jopa Jumala itse näyttää olevan sitä mieltä, että merkittävä kampanja vaatii kunnon lanseerauksen. Mitä järkeä olisikaan panna kaikki panokset peliin ja antaa sitten tapahtuman livahtaa ohi ilman, että kukaan huomaa?
Niinpä Jumalakaan ei lähettänyt poikaansa maailmaan pohjustamatta sitä kunnolla, ja merkittävin ennakkomarkkinoija tai brändääjä oli Johannes Kastaja, jonka koko elämä ja erämaassa vietetyt vuodet tähtäsivät messiaan tuloon: Nyt tulee hän, joka on luvattu, hän, joka ottaa pois maailman synnin. Katumus ja parannuksenteko eivät siis jää roikkumaan ilmaan, on joku, joka todella voi ottaa pois syntimme, joku jolla tulee olemaan valta siihen.
”En tahtoisi herätä jouluaamuun huomaten, etten milloinkaan pysähtynyt ottamaan vastaan lahjaa, jota minulle tarjotaan.”
Johanneksen kirkas hetki ja täyttymys kastaessaan Jeesuksen himmeni myöhemmin, kun hän tuli epävarmaksi Jeesuksen henkilöstä. Jeesus ei ollutkaan sellainen kuin hän oli kuvitellut. On helppo käsittää miksi. Ehkä hän oli odottanut jotain näyttävämpää elämänkohtaloa myös omalle kohdalleen messiaan tienraivaajana, ei vankityrmää, jonne hän oli päätynyt. Ja oliko tuo syntisten ja huonomaineisten kanssa veljeilevä Jeesus sittenkään se luvattu vapauttaja, joka panee kansansa asiat kuntoon ja tuo oikeuden? Johannes halusi vastauksen suoraan Jeesukselta. Siksi hän lähetti vankilasta opetuslapsensa tiedustelumatkalle. ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla vai pitääkö meidän odottaa toista.” Delegaatio pyysi yksiselitteistä vastausta: kyllä vai ei.
Jeesus ei kuitenkaan antanut sitä heille. Hän pyysi heitä vain katsomaan ympärilleen ja viittasi vanhan testamentin profetiaan. ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” Hienovaraisesti Jeesus siirtää kysymyksen takaisin Johanneksen itsensä pääteltäväksi.
Kyllä Jeesus oli se, jonka piti tulla. Toisaalta hän ei ollut se, josta unelmoitiin – odotukset olivat olleet eri tavoin väritettyjä ja vääristyneitä. Jeesuksen lopputervehdys Johannekselle oli: ”Onnellinen se, joka ei pety minuun”, kuten uudessa digi2020.käännöksessä sanotaan. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa tässä yhteydessä käytetään sanaa skandalon. Sana on usein käännetty myös kompastuskiveksi. Jeesus tiesi olevansa skandaali.
Koko kristinusko on skandaali. Filosofi Søren Kierkegaard sanoi, että ”kristillisyys Uudessa Testamentissa ei ole mitään muuta kuin puhdas skandaali”, ja viittaa tämän skandalon-sanan toistumiseen Uudessa testamentissa usein. Olihan skandaali, että Jumala tuli ihmiseksi, Jumala, jolle mikään nimi ei ole sopiva, koska hän ylittää kaiken mitä voimme kuvitella, että hän sittenkin tuli tänne itse, hakemaan meidät kotiin.
Eija-Riitta Korholan radiokolumneja kuullaan Radio Deissä torstaisin klo 8.30 ja 12.50.
