Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fiJeesus, en ymmärrä, miten sinun ympärillesi keräytyi se ihmismassa, joka oli parempien silmissä ihmissaastaa?
En ymmärrä, miten todellisten syntien upottamat surkimukset, ne, joiden moitteeton julkisivu oli revitty auki toisten pilkattavaksi, miten he saivat huomiosi ja lämpösi?
Miten vihattu veronkerääjä sai sinut yöksi luokseen? Miten kuvottavan syntinen nainen sai itkea jalkasi märiksi?
Jeesus, en ymmärrä, miten asetuit aina lakisi tuomitseman syntisen puolelle? Miten nostit kilven puolustuskyvyttömän ja tuhoavilla sanoilla seulotun ihmisen suojaksi?
En Jeesus ymmärrä, miten rakkautesi yhteen toivottoman syntiseen oli suurempi kuin maineesi moitteettomuus?
Et vain ristillä, vaan arkisissa elämäsi päivissä otit aina yhteen ihmiseen suunnattujen viiltävieni sanojen osua itseesi, kykenit rakastamaan muilta karanneen mustan lampaan takaisin eloon.
Jeesus, en ymmärrä sinua lainkaan. Nostit yhä uudelleen varoittavan sormesi pyhille ja muistutit laupeudesta niitä kohtaan, joiden siivet eivät kantaneet.
Kehoitit ottamaan elämisen mallia sinusta. Miten Sinun seurakuntasi olisi tulvillaan syntiensä alle hukkuvia ihmisiä, jos meissä näkyisi sama kutsuva ja ketään torjumaton kiihkeä rakkautesi?
Jos Sinä saisit tänään myrskytä myötätuntoista itkuasi seurakuntasi kautta, miten särkyneet sydämet tulisivat korjatuiksi, eksyneet löytäisivät syyn elää, ikuisen syyllisyyden ja häpeän leimaamat hyppisivät armosi antaman uuden elämän ilosta!
Jeesus, mikä sinussa niin viehättää? Viehättää edelleen, vaikka me sinun seurakuntanasi emme osaa avata oviamme niin kuin Sinä teit. Meidän porttimme on niin kaita; sitä ei läpäise kuin meidän hyvin ahtain krititeerein mitatut julkisivut. Epäilen ettet Sinäkään sitä läpäisisi. Ethän läpäissyt viime käynnilläsikään.
Kunpa Sinä olisit täällä tänään. Kunpa sinun hellä myötätuntosi riisuisi meistä kovuuden, tietämisen ja kylmän arvioinnin. Kunpa Sinä vetäisit tänään Sinulle rakennetut salit täyteen juuri niitä ihmisiä, joille lupasit vapautta, elämisen iloa ja uutta Riemuvuotta!
Jeesus, Sinun seurakuntasi ei enää viehätä. Me emme Sinun edustajinasi osaa kuin tuhota toisiamme. Me katoamme kohta kokonaan kuin keväällä sulava lumiukko.
Etkö jo tulisi? Etkö jälleen keräisi rakkaasi kaikilta sumuisilta vuorilta? Etkö etsisi mustimmatkin lampaat? Etkö tuomitsisi meidät, jotka tallaamme heikot jalkoihimme? Etkö rakastaisi niitä, joiden elämänliekki on juuri sammumassa?
Jeesus, viehätä meitä jälleen! Viehätä meitä jotta me osaisimme viehättää koko kärsivää maailmaa.
Julkaistu myös Yksin armosta-sivustolla.
