Miksi pelkäämme kyyneleitä? Ehkä siksi, että ne osoittavat armotta avuttomuutemme oman sisimmän ja ulkoisen maailman paineessa.
Ehkä siksi, että kyyneleet ovat merkki haavoittuvuudesta; Elämää ei voi elää kokien sen eri sävyt, jos ei uskaltaudu laskemaan suojia alemmaksi.
Kyyneleet tekevät meistä näkyvän. Ne pysäyttävät näennäisen juoksumme ja kuiskaavat: “Nyt on hyvä olla hetki hiljaa.”
Kyyneleet osoittavat meidän tarvitsevuutemme. Ne kertovat katkeraa mutta suloista viestiä siitä, kuinka emme ole autonomisia, vaan kuulumme osana johonkin suurempaan.
Kyyneleet voivat olla uuden alun siemen. Kun ne putoilevat katumuksen viestinviejinä poskipäiltämme, olemme jo uuden alun edessä.
Kyyneleet ovat pyhä paikka. Ne saattavat muodostaa juuri sen salaisen avaimen, jolla sydämen lukot avataan ja Vapahtaja pääsee sisään.
Kyyneleet voivat olla minun ja Vapahtajani kohtauspaikka.