Israelin valinta, maailman siunaus vai tuho?

Israelin valtion toimet herättävät tällä hetkellä paljon kritiikkiä. Moni kysyy, miksi pitäisi ajatella, että juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, kun se näyttää vain kärjistävän tilannetta Lähi-idässä? Valinta ei annakaan oikeutusta kohdella muita mielivaltaisesti. Samaan aikaan on sanottava, että Lähi-idän mutkikas poliittinen tilanne ei avaudu totuudellisesti ja oikeudenmukaisesti suomalaisen median kautta.

Pohjimmiltaan uskomme juutalaisten valintaan ei kuitenkaan saisi olla riippuvaista siitä, mitä he tekevät. Jumala ei valinnut Israelia kansan hyvyyden tai sen muidenkaan ominaisuuksien takia. Jumalan valinta ei tee juutalaisista pyhimyksiä eikä Israelin valtiosta Jumalan valtakuntaa. Pyhällä maalla vaikuttavat politiikassa samat inhimilliset lainalaisuudet kuin muuallakin.

Puhe Jumalan suvereenista valinnasta loukkaa länsimaista ihmistä. Tänä päivänä yhteiskunnassamme keskitytään luomaan demokratiaa, tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille. Arvioimme myös Jumalaa inhimillisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tasa-arvoa näyttävät useat huomattavat raamatuntutkijatkin tulkinnoillaan hakeneen. Monet heistä ovat Uuden testamentin valossa pyrkineet selittämään Israelin valinnan pois. Tai he ovat pelkistäneet Israelin aseman välineelliseksi: Israel valittiin vain siunauksen ja pelastuksen kanavaksi muille kansoille. Tämä tulkinta voi olla ansiokkaasti perusteltu, mutta sillä on hintansa. Miltä sinusta tuntuu uskoa Jumalaan, joka käyttää valittuja välineenään ja sitten unohtaa heidät?

Raamattu todistaa lukuisissa kohdissa, että Jumala valitsi Israelin rakkaudesta: Hän rakasti jo teidän esi-isiänne, ja siksi hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä ja vei itse teidät suurella voimallaan pois Egyptistä (5. Moos. 4:37; lue myös 7:6–8; 1. Kun. 10:9; Jes. 43:1; 49: 14–16; Hoos.3:1). Myöskään sinä, Jeesuksen tähden valittu, et ole hänelle vain maailman evankelioinnin väline vaan ensisijaisesti hänen ikuisen rakkautensa kohde. Yhdysvaltalainen teologi R. Kendall Soulen muistuttaa, että tehokas lähetystyö ja kristillinen palvelu perustuvat aina suhteeseen, eivät laskelmointiin ja liiketoimintaan. Juutalaiset tutkijat Montefiori ja Loewe luonnehtivat tunnetussa antologiassaan vuodelta 1938 rabbiinista näkemystä Israelin valinnasta tähän tapaan: Israel kutsuttiin, jotta se olisi pyhä, Jumalan palvelemiseen omistautunut kansa ja pyhittäisi ja kirkastaisi Jumalan nimeä. Israelin tarkoitus on siis olla jotakin ja tehdä jotakin. Kaikki alkaa ainutkertaisesta suhteesta Jumalaan.

Miltä sinusta tuntuu uskoa Jumalaan, joka käyttää valittuja välineenään ja sitten unohtaa heidät?

Israel epäonnistui kutsussaan jo alkumetreillä, siitä kertoo tapaus kultainen sonni 2. Mooseksen kirjassa luvussa 32. Kansa kääntyi epäjumalan puoleen heti kun Mooseksen silmä vältti. Tästä tulistuneena Jumala uhkasi tuhota heidät. Mooses ryhtyy keskusteluun Kaikkivaltiaan kanssa ja nostaa esiin syyt, miksi Jumala ei voi toimia niin. Tämä sama päättelyketju kaikuu läpi Raamatun: Oman nimensä kunnian ja antamiensa lupausten tähden Herra ei voi hävittää ja hylätä tottelematonta kansaansa. Kansan tulisi kirkastaa hänen nimeään, mutta koska se ei siihen pysty, Jumalan on tehtävä se itse heidän kauttaan. Lopulta, Hesekielin ennustuksen mukaisesti, myös israelilaisten suhde Jumalaan on uudistuva sellaiseksi, kuin Jumala sen tarkoitti. Tämä tulee saattamaan ihmetyksiin maailman kansat (Hes. 36: 22–36).

Jumalan erityinen ilmoitus maailmalle annettiin hänen Sanassaan, jonka meille välitti siihen valittu kansa. Tuolle kansalle Jumala antoi kuninkaallisen ja papillisen kutsumuksen, jonka ääriviivat ovat nähtävissä jo Aabrahamin toiminnassa esimerkiksi hänen rukoillessaan Sodoman puolesta (1. Moos. 18: 16–32). Myöhemmin Jumala kutsuu koko Egyptistä vapauttamansa Israelin kansan tähän tehtävään: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani” (2. Moos 19: 5–6).

Hollantilainen teologi Edjan Westerman näkee tämän koko kansaa koskevan kutsumuksen siten, että sen sisällä Jumala valitsee vielä joitakin ryhmiä ja yksilöitä erityisiin tehtäviin. Koko Leevin heimo saa papillisen kutsun mutta heidän keskeltään Aaronin suku erotetaan toimittamaan varsinaista papin virkaa telttamajassa ja myöhemmin temppelissä. Kuten Aaronin suku edustaa kansaa Jumalan edessä, samaan tapaan Israelin kansalla on papillinen siunauksen välittäjän rooli muiden maailman kansojen edustajana.

Tämä sisäkkäisten kutsumusten malli toistuu ja laajenee Uuden testamentin puolella. Jeesus on synnitön ylipappi, joka sovituskuolemallaan liittää kaikki kansat Israelin kuninkaalliseen papistoon (1. Piet. 2:9–10; Ilm. 1:5–6). Uudella yhteisöllä on kuitenkin edelleen Israelin DNA. Israel säilyttää alkuperäisen kutsumuksensa kansojen joukossa, ja voidaankin sanoa, että myös Uuden liiton uskovien kuninkaallisessa papistossa messiaanisilla juutalaisilla on oma ainutkertainen tehtävänsä.

Jumalan valinta ei tarkoita etuoikeuksista tai suosikkiasemasta nauttimista. Israelin valintaan kuuluu kutsu kärsiä.

Onko niiden juutalaisten kutsumuksella merkitystä, jotka eivät usko Jeesukseen? Messiaanisen teologin Daniel Justerin mielestä on. Kun juutalaiset lukevat rukouksiaan, niistä suuri osa on suoraan Raamatusta, eikä Jumalan sana palaa koskaan tyhjänä takaisin. Sillä on voima liikuttaa maailmanhistorian tapahtumia. Jeesus jätti juutalaisille tehtävän toivottaa hänet tervetulleeksi takaisin maan päälle (Matt.23:37–39). Synagogassa rukoillaan jatkuvasti Messiaan tuloa – useimmat juutalaiset vain eivät vielä tiedä, että Jeesus juuri oli se Messias ja hän on tulossa jo toisen kerran.

Jumalan valinta ei tarkoita etuoikeuksista tai suosikkiasemasta nauttimista. Israelin valintaan kuuluu kutsu kärsiä. Solmiessaan liiton Aabrahamin kanssa Jumala paljasti hänelle myös tämän puolen sopimuksesta (1. Moos.15:7-12). Ainoan virheettömän israelilaisen, Jeesuksen, kärsimys oli lunastavaa. Israelin kansa kärsi ja kärsii edelleen osittain omien syntiensä takia. Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus. Juutalaiset ovat kärsineet myös siksi, että muut kansat saisivat ottaa vastaan pelastuksen. Maailma vastustaa Jumalaa ja kaikkea mikä edustaa häntä. Siksi juutalaisiin kohdistuu demoninen viha, joka ei katoa keskuudestamme kauniilla puheilla tai sivistyksellä – se korkeintaan piiloutuu hetkeksi noustakseen taas esiin uudessa yhteydessä.

ICEJ:n entinen johtaja Malcolm Hedding kirjoittaa: Jumala murtaa Israelia sisältäpäin. Hän särkee sen sydämen koettelemuksilla. Hän käyttää sauvaa, ja hitaasti mutta varmasti Hän saattaa sen liiton siteeseen. Profeetat kutsuvat tätä kansaa uppiniskaiseksi. Sitten kun Jumala on viimein voittanut heidän sydämensä, kaikki ennustukset täyttyvät ja Messiaan hallinta-aika alkaa.

Tälläkin hetkellä Lähi-idän traagisia tapahtumia seuratessa mieleen nousee kysymys: kuinka kauan vielä kestää, että näemme lupausten toteutuvan?

 

Kirjoitus on 3. osa sarjastani Luetaan Raamattua messiaanisten juutalaisten kanssa. Aikaisemmat osat löydät täältä ja täältä.