Kirjoittanut
Tarinapappi, ikonitohtori, isä- ja aviomies.Tämä on ulkopuolelle jäänyt kirjoitus toimittamastani kirjasta ”Kaunis pyhä – hartauksia maalausten äärellä”. Tekstin pohjana on Jeesuksen tylyt sanat fariseusten tekopyhyydestä (Mark. 7:5-13) sekä graffititaiteilija Banksyn teos ”No Ball Games”. Tekstin otsikko viittaa François Truffautin elokuvaan ”400 Blows” (1959).
Banksyn teos on hauska ja oivaltava: lapset leikkivät pallon sijaan kyltillä, joka kieltää pelaamasta palloa. Kuvan viesti on välitön: ylisuojelemisen ja sääntöjen kyseenalaistaminen leikin ja lapseuden nojalla. Samalla kuva toimii metaforana Banksyn ja hänenlaistensa veijareiden vapaudelle. Lapset, rotat ja muut eläimet esiintyvät usein hänen muraaleissaan. Niiden avulla spraymaaliprofeetan sanoma laajenee pelkästä julkisuushakuisuudesta, sissitaiteesta sekä oikeistolaisuuden ja kapitalismin rienaamisesta yleispäteväksi kannanotoksi. Banksyn sodan ja mielettömyyden keskellä elävät lapset elävät lain ja rikollisuuden, hyvän ja pahan, tuolla puolen. He edustavat ihmiskunnan viattomuutta ja toivoa.
Pyhän evankeliumi kertoo myös käskyjen kyseenalaistamisesta. Uusi liitto kutsuu sydämen ympärileikkaukseen, fariseusten puhdas-saastainen -jaon tuolle puolen. Jeesuksen sanat fariseuksille ja lainopettajille voi yleistää kaikkien typerien ja Jumalan tahdon vastaisten sääntöjen kumoamiseksi. Reformaatio tarkoitti puhdistumista tällaisista säännöistä ja lakihenkisyydestä armon pallopeleihin. Hengelliset perinnäissäännöt voivat kuitenkin vaihtua maallisiin. Kaikkivaltiasta ja kaikkinäkevää Jumalaa korvataan nyt digitaalisella valvontajärjestelmällä. Vakuutukset ovat maallinen ”korban”, jolla me rikkaat sivuutamme köyhät. Tilastointia, tietoturvaa ja tilojaan enemmän kuin ihmisiä rakastava kirkko on paraatiesimerkki yhteisöstä, joka nielaisee kamelin, mutta siivilöi hyttysen.
Lapsen arvo ja esikuvallisuus oli antiikissa kristinuskon suuri mullistus. Banksyn taide todistaa ajatuksen pätevyydestä maallistuneessa lännessä. Lapset ovat huolettomia ja yksinkertaisia, pahasta ja seksuaalisista himoista vapaita. Etenkin galatalaiskirjeessä Paavali solmii lapseuden, vapauden ja Pyhän Hengen yhteen. ”Lapset ovat siis vapaat” toteaa myös Jeesus ennen kuin lähettää opetuslapsensa onkimaan temppeliveroa kalan kidasta. Elämmekö me aikuisuuden ja tottumuksen tylsyydessä, uskonnollisessa suorittamisessa vai lapsenmielisessä ilossa ja vapaudessa?
Vapauden julistuksesta huolimatta Banksyn teos on säännönmukainen ja osa laajempaa taide- ja graffitiperinnettä. Pallopelit kysyvät sääntöjä ja harjoitusta. Eikä Jeesus tullut lakia kumoamaan, vaan toteuttamaan. Lapset edustavat myös kuuliaisuutta vanhemmilleen. Kristityn vapaus tarkoittaa paradoksaalisesti pitäytymistä Jumalan tahdossa ja laissa. Se uskova, taiteilija tai ihminen, joka tekee mitä kulloinkin itse haluaa, on omien pyyteittensä orja. Kreikan kielessä lapsi ja palvelija tarkoittavatkin samaa.
Banskyn taiteen tenho piilee sen heikkoudessa. Mahdottomuus kumota pahan maailman järjestystä olematta itse osa sitä on tiedostettu, hirsi otettu omasta silmästä. Lipunkantaja Bansky julistaa eräänlaista maan hiljaisten, lasten ja rottien vallankumousta, vaikka se loppuisikin kuin seinään. Jeesus julistaa hengellisen nostoväen autuaaksi ja kutsuu meitä noudattamaan Jumalan tahtoa paremmin kuin uskonnon eliittijoukko. Hän lupaa seuraajilleen ihmeellistä vapautta, joka vie katoavaisuuden ja synnin tuolle puolen viattomuuden paratiisiin. Kuulemmeko hyvän Pillipiiparin ja hänen taikahuilunsa, evankeliumin, kutsun?
