Kirjoittanut
Elia, suuri pyhyyden ja vanhurskauden saarnaaja ja profeetta, oli suruissaan kansansa moraalisesta rappiosta. Hän pakeni kuningas Ahabin pahaa vaimoa Isebelia. Jumala löysi hänet Horebinvuorelta piileksimästä ja kysyi: ”Elia, miksi olet täällä piilossa?”
Epäröimättä Elia vastasi: ”Herra, minä janoan sinun kunniaasi, mutta kansasi on hylännyt Sanasi; alttarisi on murskattu, pappejasi vainotaan. Vain minä olen jäljellä – ja nyt he jahtaavat minuakin.”
Ulkoapäin katsottuna Elialla oli hyvät perustelut. Maan hallitsijat olivat pahimpia ja väkivaltaisimpia historiassa, ja yhteiskunta oli hyvin lähellä romahtamista. Raamattu sanoo: ”Ahab pystytti myös asera-tarhan ja teki vielä paljon muuta, jolla herätti Herran, Israelin Jumalan, vihan pahemmin kuin yksikään Israelin kuningas ennen häntä.” (1. Kun. 16:33) Itse asiassa maan hallitsijat pakottivat kansan epäjumalanpalvelukseen. Isebel, kaikista kuningattarista pahin, vihasi Jumalaa ja halusi tappaa kaikki Jehovan seuraajat.
Elia halusi päättäväisesti ”kestää loppuun saakka”. Vaikka koko kansa hylkäisi Jumalan, hän ei! Mutta Jumala ei onnitellut tätä piiloutunutta profeettaa, koska juuri sillä hetkellä Henki liikkui maan yllä. Elisa, Elian tuleva seuraaja, tunsi ensimmäisenä Jumalan käden hänen ja Jehun, nuoren kapinallisen, yllä. Elisa odotti malttamattomana, että voisi julistaa sodan korruptoitunutta ja jumalatonta kansaa vastaan. Suuri moraalinen herätys oli syntymässä, ja pian Jumala heittäisi Isebelin koirille ja kaataisi pahojen hallitsijoiden valtaistuimet.
Jumala ilmoitti mitä myötätuntoisimmin Elialle, että ”minulla on 7000 henkeä, jotka eivät ole tehneet kompromissia eivätkä ole antautuneet ympäröivälle pahuudelle. Heitä ei ole vietelty – he ovat minun!” Jumala yritti sanoa Elialle, että hänellä on ihmisiä avainpaikoilla, ympäri maata, uskovia jotka seisovat ylpeinä ja uskollisina siitä huolimatta, että korruptio raivoaa heidän ympärillään.
Jumala on rohkaissut minua avaamaan silmäni sille pyhien kutsumiselle, mitä tapahtuu juuri nyt, tässä meidän ajassamme. Jumala sanoi Elialle, että ”tuhannet eivät ole antautuneet”. Meille hän sanoo, ”miljoonat eivät ole antautuneet”!
Kunnia Jumalalle, me emme ole pikkuriikkinen jäännös! Me olemme armeija, veren pesemä suuri kansa, joka ei taivu eikä tee kompromissia tässä hullussa ajassa. Saatana toivoisi meidän ajattelevan, että osuutemme vähenee nopeasti; hän haluaa todellisten uskovien luulevan, että suurin osa on jo valinnut hänen puolensa, jotta pelko saisi meidät piiloutumaan. Älä usko Saatanan valheita! Jumala yhä tekee työtä, antaa Pyhän Henkensä ja vetää nälkäisiä sydämiä luokseen.
