Kirjoittanut
Kirjoittaja on ortodoksipappi, lähihoitaja ja teologian suurkuluttaja.”Nykyisen tieteellisen näkemyksen valossa on mahdotonta tarkastella lukujen 1 Moos 1-11 kuvausta historiallisena”, toteaa Vanhan testamentin professori Antti Laato.
Kertomuksissa on kyse jostain aivan muusta, kuin historiasta tai luonnontieteestä. Luulisi tämän olevan sanomattakin melko selvää. Esiintyyhän kertomuksessa puhuva käärme.
Kristillinen perinne on ollut yllättävän rento luomiskertomusten suhteen. Asenteita on ollut laidasta laitaan.
Esimerkiksi Augustinus kirjoitti kirjaimellisen (latinaksi ad litteram) selityksen kertomuksista, joka on lähes kaikkea muuta kuin kirjaimellinen. Monessa ehdoton Karl Barth rohkeni muuten kutsua niitä saagoiksi.
Vaikka Jeesuksen vertaukset eivät ole historiallisia sisällöltään, niin tämä ei tee niistä vähemmän totta.
Vastuullinen ratkaisu olisi hyväksyä tosiasiat. ”Nykyisin Genesiksen esittämää näkemystä maailman historian alkuvaiheista ei enää voida sovittaa yhteen luonnontieteissä ja historian alkuvaiheista saavutettuihin tuloksiin”, toteaa Laato.
Tämä tarkoittaa keskittymistä luomiskertomuksiin nimenomaan teologisella otteella. Olisi hyvä jopa luopua siitä salaisesta haaveesta, jospa Raamattu sittenkin lopulta osoittautuisikin tieteellisen vertaisarvioinnin läpäiseväksi.
Nimi Aadam – adam – tarkoittaa ihmistä tai ihmisyyttä. Nimi kuulostaa samalta kuin maata tarkoittava sana adama.
Kertomus Aadamista onkin sanaleikki. Aadam tuli adamasta, maan tomusta. Aadamin oli tarkoitus viljellä adamaa, maata. Aikanaan Aadam palaa kuolessaan maahan, adamaan, mistä hänet oli otettu. Raamatussa ei sitä paitsi aina ole ihan varma onko adam-sanaa käytetty erisnimenä vai tarkoittaako se ihmistä yleensä.
Aadam oli aika lailla unholassa pitkään. Monesti Kain sai enemmän huomiota syntisyyden perikuvana. Itse asiassa sana synti esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran juuri Kainin kohdalla (1. Moos. 4:7). Se oli vasta Paavali, joka nosti Aadamin teologian keskiöön.
Paavali tarvitsi vastaparin Jeesukselle. Kun jotain halutaan korostaa, luodaan kontrastia. Aadam sopi mainiosti tähän tehtävään. Synti oli Aadamissa – ihmisyydessä – ehkä tullut suureksi, mutta Jeesuksessa armo peräti ylenpalttiseksi, voidaan Paavalin opetus kiteyttää.
Aadam on ihmisyyden hahmotelma, eikä niinkään joku yksilö jossain tuolla historian alkuhämärässä. Aadam on rikkinäisen ihmisyyden vertaus ja hän saa tulkintansa ja ratkaisunsa Jeesuksessa.
Ortodoksiteologi John Behr ilmaisi tämän perinteisen teologisen kannan hyvin: ”Ensin tulee ratkaisu ja vasta sitten alamme ymmärtämään missä ongelma on.”
