Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.Raamattu kertoo mielenkiintoisia asioita Lähi-idän tulevaisuudesta. Uskon, että kaiken alueeseen liittyvän epätoivon keskelle Jumala on tuomassa oman ratkaisunsa. Islamin huoneessa tuulee! Nyt jo kuulemme viestejä suoranaisesta herätyksestä muslimien keskuudessa. Muslimitaustaiset kristityt tulevat olemaan merkittävä todistus Israelille.
Israelia on kuvattu kelloksi, joka tikittää Jumalan aikataulua ja lähestyvää maailmanajan päätöstä. Valitun kansan vaiheiden seuraaminen voi paljastaa tarkkaavaiselle jotakin Jumalan suunnitelmista koko ihmiskunnan varalle. Lähi-idän tapahtumilla yleisemminkin on tänä päivänä vaikutusta koko maailmaan. Molemmat ovat itse asiassa keskeinen aikojen merkki. Evankeliumi lähti Lähi-idästä, ja fokus on vuosisatojen jälkeen siirtymässä jälleen sinne. Jumala rakentaa sovintoa Iisakin ja Ismaelin jälkeläisten välille.
Muslimit ovat Ismaelin hengellisiä jälkeläisiä (Lähi-idän alueella on toki geneettisiäkin jälkeläisiä). Abrahamin pojan Ismaelin kertomus Raamatussa sisältää traagisia käänteitä, joiden keskellä Jumala antaa suuria lupauksia. Jumala puhui Ismaelin äidille, orjatar Hagarille, kahden pakomatkan aikana. Ensimmäistä tapausta kuvataan 1. Mooseksen kirjassa luvussa 16. Alettuaan odottaa lasta Abramille Hagar muuttui ylemmyydentuntoiseksi emäntäänsä Saaraa kohtaan. Saara kuritti Hagaria, ja tämä pakeni autiomaahan. Siellä Herran enkeli ilmestyi hänelle ja kehotti häntä palaamaan kotiin. Samassa yhteydessä Jumala paljasti syntyvän lapsen ja hänen jälkeläistensä taipumuksen joutua konflikteihin muiden kanssa.
Vuosia myöhemmin Abrahamin perheeseen syntyi Iisak (1. Moos. 21). Nyt Ismael ja hänen äitinsä lähetettiin pois kotoa – ei siksi että Jumala olisi hylännyt heidät, vaan siksi, että Ismael pilkkasi Iisakia ja kapinoi Jumalan valintaa kohtaan. Samaan ansaan ovat monet yksilöt, kirkot ja kansat pudonneet hänen jälkeensäkin. Kun Jumala puhui toisen kerran, Hänen sanansa kuitenkin sisälsivät suuren lupauksen ja toivon mahdottomaan tilanteeseen. Enkeli ilmestyi Hagarille tämän odottaessa ahdistuneena erämaassa lapsensa kuolemaa. Jumala lupasi tehdä pojasta suuren kansan. Heprean sana ”suuri” ei viittaa vain lukumäärään vaan on myös laadullinen määre. Lukujen 16 ja 21 profetiat kuvaavat Ismaelin tulevaisuuden eri puolia; molemmat ovat totta. Kirjassaan Israel & The Great Commission Samuel Whitefield päättelee, että profetioiden sävyn vaihdos liittyy Hagariin asennemuutokseen suhteessa Saaran kutsumukseen synnyttää lupauksen lapsi, jonka kautta Jumalan liitto jatkuisi. Ensimmäisen kerran jälkeen Hagar otti Jumalan nuhteet vastaan ja palasi nöyrästi emäntänsä luo.
Ismaelin erehdyksen ja hänelle annetun lupauksen ymmärtäminen avaa silmiemme eteen huikean näkymän: Jumala haluaa lunastaa Ismaelin jälkeläiset esi-isänsä synnistä ja tuoda heidät Jeesuksen kautta takaisin Isän kotiin. Ismaelista on polveutunut suuria kansoja, mutta profetia laadullisesta suuruudesta on vielä toteutumatta. Jumala on yhtä sitoutunut täyttämään tämän lupauksensa Ismaelille kuin hän on sitoutunut Israeliin. Ismaelin nimi merkitsee ”Jumala kuulee.” Whitefield kirjoittaa, että Ismaelin kutsumus on rukous: ei siis ole sattumaa, että rukouksella on islamissa niin keskeinen asema. Ismaelin sydämen huuto Jumalan puoleen on hänen kohtalonsa avain (1. Moos. 21: 16, 17). Ismaelin jälkeläiset ovat saaneet kokea paljon kärsimystä, koska sielunvihollinen haluaa tuhota Jumalan hyvän suunnitelman. Valtava hengellinen taistelu ympäröi tätä Abrahamin ikivanhaa perhedraamaa, mutta Jumala haluaa ratkaista konfliktin. Hän johdattaa Ismaelin jälkeläiset paikalle, jossa heidän kollektiivisessa perimässään kulkeva kipu, isättömyyden ja hylätyksi tulemisen haava, saa heidät huutamaan Jumalan puoleen. Jumala vastaa huutoon Jeesuksen kautta ja tekee heistä suuren kansan.
Ismael joutui pois isänsä perheyhteydestä, koska hän ei tunnustanut Jumalan valittua. Israelille kävi eräässä mielessä samoin: suurin osa Israelia ei tänä päivänä hyväksy Jeesuksen messiaanisuutta. Sekä Ismael että Israel ovat joutuneet irralleen todellisesta kutsumuksestaan siksi, että he ovat loukkaantuneet Jumalan valintaan. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä (luvut 10–11), että pakanakansat tekevät jumalasuhteellaan Israelin kateellisiksi ja sitä kautta johdattavat heidät pelastukseen. Tämä on erityisesti Ismaelin jälkeläisten kutsu, ja Lähi-idän tulevaisuus kytkeytyy siihen monella tapaa. Juutalaisten muutto Israeliin jatkuu, ja pian iso osa maailman juutalaisista asuu muslimien ympäröimällä alueella. On jännittävää nähdä myös, miten tämänhetkinen Israelin ja muslimivaltioiden suhteiden lämpeneminen ja rajojen avautuminen tulee vaikuttamaan tilanteeseen.
Jeesukseen uskovat Ismaelin jälkeläiset tulevat olemaan puhuttelu Israelille, ja he kutsuvat Iisakin jälkeläisiä takaisin perheeseen. Israelin pelastuminen puolestaan liittyy Jeesuksen paluun edellytyksiin. Onko siis ihme, että vihollinen on tehnyt kaikkensa kylvääkseen vihaa, kateutta ja ristiriitoja kansojen välille Lähi-idässä ja estääkseen lähetyskäskyn toteuttamisen? Mutta Jumala voi ja haluaa pelastaa kansat. Jokaisella kansanryhmällä on paikkansa ja tarkoituksensa hänen lunastussuunnitelmassaan.
