AD

Remontoidessani vuonna 1931 rakennetun kesämökkimme vintin lattiaa purujen seasta löytyi pieni taskukalenteri vuodelle 1939. Se oli otsikoitu: ”Hyvän vuoden kalenteri 1939”. Kalenterin ilmestyessä Hitlerin Saksa ei ollut vielä valloittanut Puolaa. Neuvostoliitto ei ollut vielä esittänyt Suomelle aluevaatimuksia. Juho Kusti Paasikiven johtama valtuuskunta ei ollut vielä käynyt Moskovassa eikä Mainilan laukausten ääni kaikunut suomalaisten korvissa. Hyvän vuoden 1939 lopussa Suomi kävi kuitenkin veristä sotaa puolustaessaan itsenäisyyttään.

Kaikesta huolimatta vuosi 1939 oli kuitenkin hyvä vuosi, koska se oli Herran Vuosi. Vuosiluvun edelle kirjoitettiin sinäkin vuonna kirjaimet AD, Anno Domini. Ylösnousseella oli ja on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja siksi jokainen vuosi on hyvä vuosi, niin myös juuri alkanut AD 2024. Vuosi 2024 ei alkanut inhimillisesti ajatellen toiveikkaasti. Sota Ukrainassa on kiihtynyt, eikä Israelin ja Hamasin välinen sotakaan näytä ratkeavan kovin äkkiä. Suomi painiskelee talousvaikeuksissa, ja yhä useampi joutuu vakavasti miettimään toimeentuloaan. Leipäjonot kasvavat, mutta ruokakassit vähenevät. Jokainen hetki on kuitenkin Herran kädessä, ja häneltä saamme niin ilon kuin surun, niin ajallisen menestyksen kuin raskaat vastoinkäymiset.

Muutama viikko sitten, adventin aikana, puhuttiin jumalanpalvelusten teksteissä Jeesuksen toisesta tulemista, paruusiasta. Kristuksen toisen tulemisen tulisi aina värittää meidän tulevaisuuden odotustamme. ”Tule, Herra Jeesus!”, on seurakunnan jatkuva rukous. Kun Jeesus puhui toisesta tulemisestaan, hän varusti omiaan kestämään vaikeita aikoja, synnytystuskia, jotka edeltävät hänen tuloaan. Ehkä nyt näemme ja koemme juuri niitä. Ja kun Kristus sitten vihdoin on tullut, unohtuu kaikki entinen.

AD 2023 jäätyä taakse on alkanut AD 2024. Hyvä vuosi sekin.