Kirjoittanut
Minulle tulee välillä todella huonoja päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan väärinpäin. Aamulla herätyksen jälkeen peiliin katsoessaan monet ulkonäköseikat painavat mieltä, minä olen muka liian lyhyt ja minulla on kamalat hiukset. Päivän mittaan kaikkia vajavaisuuksia tulee vain lisää. Kun kuuntelen jotakin hyvää musiikkia, tulee väkisinkin sellaisena päivänä mieleen, että miksi minulla ei ole hyvää lauluääntä.
Sellaisina päivinä on hyvin mieltä helpottavaa ajatella, että olen jonkun suuren ja mahtavan luomus. Minä olen erillainen kuin kukaan muu, minua isä rakastaa, juuri minua. Tällaisena minä olen paras, koska jos minä mietin itseäni, niin tiedän että jos minulla olisi kaunis lauluääni ja olisin pitkä, se ei olisi minulle ollenkaan hyväksi. Jos minä omistaisin nämä piirteet, en olisi välttämättä sama ihminen kuin nyt.
Uskon että jos minulla olisi hyvä lauluääni ja laulaisin vaikka jossain bändissä, en olisi sama Aune kuin nyt. Minulle saattaisi nousta neste päähän ja usko saattaisi unohtua. Joten on tärkeää olla iloinen siitä mitä minulla on ja varsinkin siitä että olen uskova, koska tiedän että tämä mikä nyt olen on minulle hyväksi.
Meillä jokaisella on paljon asioita, mitä me emme ole. Mutta se on vain hyvä, koska tämä mikä me olemme on juuri se oikea meille. Ja jokaisella on erillainen tehtävä maailmalla, ja juuri tällaisina me voidaan tehdä sitä mitä meille on tarkoitettu. Tätä on välillä aina aika vaikea uskoa, mutta tsemppaan kaikkia tähän ajatukseen! Ja itselleni se tuo ainakin hyvän mielen, kun saan tästä ajatuksesta kiinni.
