Kirjoittanut
Aikamedian sisältöjen päätoimittaja ja seurakunnan istuttaja.Siivouksen seurauksista on helppo nauttia, ja järjestyksessä oleva ympäristö vaikuttaa laskevasti myös stressitasoihin. Mutta arki tuo puhtaillekin pinnoille nopeasti uutta pyyhittävää, ja pidentyvien päivien valonsäteet paljastavat lian.
Myös sisin kaipaa siivousta, ja mitä lähempänä Valoa elämme, sitä selkeämmin näemme tahrat. Jos taas loittonemme Kristuksen läsnäolosta, sydän ei välttämättä syytä edes syystä.
Kristuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta saastasta, ja meidät on julistettu syyttömiksi. Synnin voima on murrettu. Mutta ihmisyyden keskellä on helppo huomata, ettei usko täydelliseen Jumalaan tee meistä moitteettomia. Jumala ohjaakin meitä kasvuun.
Hengellinen kasvu on prosessi, joka on lahja sekä itsellemme että muille. Siinä on lupa katsoa omaan sisimpään rehellisesti, mutta ilman syyllisyyden kuristavaa kuormaa.
Armon ymmärtäminen vapauttaa iloon silloinkin, kun oman elämän kipupisteet ja kenties muitakin satuttavat siilinpiikit nostavat päätään.
Se, että Jeesus on ennen kaikkea meidän uskovien vapahtaja, on jatkuva kutsu kasvaa opetuslapsena. Raamattu käyttää tästä myös termiä pyhitys. Kasvamme kohti Kristuksen kaltaisuutta askel kerrallaan.
Kasvamme kohti Kristuksen kaltaisuutta askel kerrallaan.
Osa kasvuprosessin hedelmää on lisääntyvä valmius pyytää ja antaa anteeksi. Siihen liittyy myös kutsu tarkastella asioiden tärkeysjärjestystä ja anoa Jumalalta apua nähdä asiat hänen tahtonsa mukaan. Se on halukkuutta tunnustaa valon paljastama muutostarve ja uskallusta pyytää Jumalaa muuttamaan omaa sisintä.
Kasvu on Jeesuksen seuraamista ja uskallusta kieltää oma itsensä. Se on Kristuksen tuoksun lisääntymistä, kun emme toimikaan meille luontaisella tavalla esimerkiksi äkkipikaisesti tai itsekkäästi.
Se on myös lisääntyvää armollisuutta toisia kohtaan. Kenties voimme yhä useammin nähdä muut armahdetut syntiset samoin kuin pyydämme Jumalaa näkemään itsemme – Kristuksen sovitustyön puhdistamina. Vierellä olevien vajavaisuudet menettävät merkitystään. Kenties opimme rakastamaan Rakkauden antamin eväin, ehdoitta ja syyllistämättä.
Itsestään ja etenkin toisista on helppo löytää likapilkkuja, etsiessä ja etsimättä. Jos keskitymme niihin, oma elämä ei rakennu eikä rakenna ainakaan Jumalan tahtomalla tavalla. Meidät on kutsuttu paitsi itse elämään sovittuina myös levittämään sovinnon sanomaa ympärillemme.
Tällainen kasvu kirkastaa varmasti Kristusta, rakentaa seurakuntia ja tekee niistä puoleensavetäviä. Armollista kasvun vuotta meille kaikille!
