Kirjoittanut
Titta Hämäläinen toimii lähetystyöntekijänä eteläisessä naapurissamme Virossa. Maailman maallistuneimman maan mainetta kantavassa Virossa järjestäytynyt uskonnollisuus on monelle vierasta. Silti hengellisyys on läsnä yllättävissäkin asioissa. Elämää ja ilmiöitä Virossa Titta tarkastelee savolaisen, diakonin ja nuorten kanssa työskentelevän ihmisen silmin.”Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!” Näin levitetään ilosanomaa oma-apuryhmissä, itsetunnonkohennusopuksissa ja enenevässä määrin myös kirkossa. Sinä olet hyvä ja ihana, oman elämäsi tähti. Sinä ansaitset hyvää. Kukaan muu ei saa määritellä sinua, sinähän olet ainutkertainen ja ihmeellinen. Tämä kai on sitä evankeliumia?
Ei ole. Se on aikamme suurimpia huijauksia. Tai jos ei ihan huijaus, niin puolitotuus kuitenkin.
On totta, että Raamatun mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma, ainutkertainen yksilö ja sellaisena ihme. Jokaisen ihmisen erityisyys ja arvo perustuu siihen, että hän on Jumalan luoma ja lunastama yksilö, jota kaikkivaltias Jumala rakastaa. Ei siksi, että ihminen ansaitsisi rakkautta, vaan siksi, että Jumala haluaa rakastaa ihmistä.
Sitä puolestaan ei pysty millään tavalla Raamatusta lukemaan, että ihminen olisi lähtökohtaisesti hyvä. Pikemminkin koko ajan on läsnä taistelu ihmisen itsekkään luonnon ja Jumalan vaikuttaman uuden luodun välillä. Kuten apostoli Paavali sanoo ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room. 7:19) Ihmisessä on mahdollisuudet sekä hyvään että pahaan – ja hyvyys löydetään yhdessä hyvyyden Luojan kanssa.
Ajatus ”ihminen on hyvä sellaisena kuin hän on” ei ole peräisin Raamatusta, vaan satoja vuosia sitten maailmanvalloituksensa aloittaneilta humanismin ja valistuksen filosofioista. Sieltä löytyvät ajatukset siitä, että järki ja tieto ovat niitä, joiden mukaan maailmassa toimitaan, ja että ihmisessä itsessään on hyveellisyys ja moraalisuus olemassa. Yksilön oikeus vapauteen on näissä filosofioissa myös erittäin tärkeässä asemassa. Mikään ulkopuolinen auktoriteetti ei saa kahlita ihmisen vapautta – ei valtio, ei kirkko, ei mikään.
Nämä aatteet jatkavat voittokulkuaan. Ihmistä, luomakunnan kruunua, ei saa kahlita mikään. Hän on hyvä, viisas ja pystyvä kaikkeen. Olen paljon pyöritellyt näitä teemoja mielessäni, ja erityisesti kaksi kysymystä vaivaavat mieltäni:
Ensinnäkin, jos kerran ihminen on niin hyvä ja kaikkivoipa, niin miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Ihmiset pystyvät sanoinkuvaamattoman hirvittäviin tekoihin ja voivat olla äärimmäisen välinpitämättömiä toisista.
Toiseksi, jos Jumala ja Raamatun ilmoitus Jumalasta jätetään syrjään, kuten tänä päivänä on tapana, mihin perustuu ihmisen ainutkertaisuus? Millä perusteella me voimme silloin rehellisesti väittää, että ihminen on hyvässä mielessä erityinen? En ole siihen pystynyt löytämään vastausta. Sosialistisissa maissa, joissa Raamattua – eikä mitään muutakaan pyhäkirjaa – ei tunnustettu, ihmisen arvo oli ja on melkoisen pieni. Arvo on lähinnä tuottavuudessa, siinä että kykenee olemaan järjestelmälle hyödyllinen osa. Nepalissa toimii edelleen kastijärjestelmä. Alimmasta kastista alempi, kastittomat, ovat käytännössä vailla ihmisoikeuksia. Itäisessä Afrikassa elävät albiinot ovat kuin saaliseläimiä, joita metsästetään, jotta heidän ruumiinosistaan saisi valmistaa taikakaluja ja amuletteja. Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Ihminen on mestari erottelemaan ihmisiä ja tekemään toisista vähän tasa-arvoisempia kuin toisista.
Erittäin kummallisena pidän sitä nykyään vallalle päässyttä ajattelutapaa, että kristinusko on kaiken taantumuksen ja syrjimisen perusta. Totuushan on aivan toinen. Siellä, missä kristinusko on vahvistanut asemaansa, on alettu nähdä myös sairaat, vammaiset ja muuten erilaiset samanarvoisina ihmisinä kuin niin sanotut ”tavalliset” ihmiset.
Tämä on mahdollista juuri siksi, että evankeliumi kuuluu kaikille. Todellinen hyvä sanoma on se, että Jumalalle jokainen ihminen on yhtä rakas. Hän ei ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan kutsuu jokaista yhteyteensä. Jumalalle on ominaista se, että Hän ottaa sen, mikä ei ole mitään, ja rakastaa sen joksikin omalla rakkaudellaan. Se on valtavaa. Siihen ei pysty yksikään ihminen. Ihmiskunnan parhaissakin ideologioissa on yksi vika: Ne eivät nouse korkeammalle tasolle kuin ihmisen ajattelu. Jumalan ajatukset, järki ja rakkaus yltävät paljon kauemmas kuin meistä kenenkään, ja hän on valmis jakamaan omastaan. Kunpa me vain ymmärtäisimme oman paikkamme ja osaisimme ottaa vastaan!
Virolainen kotiseurakuntani on tavoittanut jotain olennaista, kun sen jäsenet valitsivat seurakunnan toiminta-ajatukseksi ”Tule sellaisena kuin olet. Löydämme yhdessä tien, totuuden ja elämän”.
