Aitoa joulua etsimässä

Kuten monet kristityt, niin minäkin olin aina haaveillut, että pääsisin joskus viettämään joulua Jeesuksen syntymäkaupunkiin Betlehemiin. Viime jouluna teimme sitten Radio Dein ensimmäisen joulumatkan Israeliin ja odotin aitoa joulua. Mutta eihän siellä ollutkaan lapsi seimessä keskellä lumisia hankia, sillä eihän Betlehemissä edes sada lunta, pikemminkin lapsuuteni joulukuvaelmissa.

Israelissa ei edes vietetä joulua, mutta Palestiinan Länsirannalla Betlehemissä kylläkin. Asuuhan siellä vielä paljon kristittyjä arabeja, vaikka sinne on asutettu muslimeja ja monet arabikristityt ovat joutuneet lähtemään pakolaisiksi.

Paikallisten kristittyjen lisäksi Betlehemissä on tietysti meitä pyhiinvaeltajia eri puolilta maailmaa. Mutta joulunvietto siellä muistuttaa pikemminkin suomalaista vappukarnevaalia marsseineen. Autot ajavat ympäri kaupunkia, niin että koko liikenne on kaaoksessa ja tuhansien ihmisten vaellus päättyy Seimen-aukiolle Jeesuksen syntymäkirkon edustalle, valtavan kuusen ympärille. Kaikki kaupat ovat auki yöhön asti ja sadoille palestiinalaisille joulu on tuottoisaa bisnestä. Jouluikkunnoissa on mukana myös amerikkalainen versio joulupukista.

Päivällä kävimme Jeesuksen syntymäkirkossa. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Jeesuksen uskotaan syntyneen. Muutaman tunnin hikisen jonotuksen jälkeen turistit pääsevät Jeesuksen syntymäkirkossa olevia rappusia pitkin laskeutumaan luolaan, jossa Jeesus on syntynyt. Luola on täynnä ortodoksien kynttelikköjä ja pyhiä esineitä, jotka ovat luterilaiselle perinteelleni vieraita. Pienestä takanmallisesta aukosta voi työntää sisään käden.  Siellä tähdenmallisen metallikehyksen keskellä on kivi, johon Jeesus olisi perimätiedon mukaan syntynyt.

Perimätiedosta huolimatta omassa kokemusmaailmassa ei kuitenkaan tuntunut miltään. Siinä hetkessä kaipasin Vivamossa näkemääni jouluvaelluksen huipentumaa punamultaisessa pienessä tallissa, jossa jonkun äidin vastasyntynyt vauva näytteli Jeesusta ja tallissa oli oikea lammas ja aasikin. Se oli itseasiassa tuntunut paljon todellisemmalta kuin tämä oikea syntymäluola.

Betlehmistäkin löytyy Paimenten keto. Se on pienehkö niittyalue ja oliivilehto, jossa perinnetiedon mukaan enkeli ilmestyi paimenille tuoden ilosanoman Kristuksen syntymästä. Sieltä löytyy myös Jeesuksenaikainen luola, jossa pidettiin eläimiä. Todennäköisesti Jeesus syntyi samantyyppisessä karjasuojassa. Siinä luolassa oli jo paljon enemmän aitoa tunnelmaa. Luolassa ja luolan päälle rakennetussa kappelissa löytynyt rauha kuitenkin hävisi, kun Paimenkedon portilla lukuisat köyhät palestiinalaiset yrittivät myydä kaikkea mahdollista paikkaan sopivaa ja sopimatonta rihkamaa.

Emme päässeet osallistumaan Jeesuksen syntymäkirkon jouluyön katoliseen messuun, joka televisioidaan kaikkialle maailmaan Betlehemistä, sillä kirkko ja torikin, jossa ihmiset sitä videoseinältä seurasivat, olivat tupaten täynnä. Hyvä niin, sillä joulutunnelman sainkin parhaiten Betlehemin luterilaisen kirkon perinteisessä joulumessussa, tuttuja joululauluja laulaen eri puolilta maailmaa tulleiden pyhiinvaeltajien kanssa.

Vaikka Jeesus syntyikin Betlehemissä, niin Hänet ristiinnaulittiin, Hän kuoli ja haudattiin ja Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Sen jälkeen hän vuodatti Henkensä maailmaan todistamaan hänestä ja Pyhä Henki liikkuu nyt yhtälailla Suomessa kuin Israelissa. Kyse on siitä, missä me itse pystymme pysähtymään ja kohtaamaan hänet. Itse asiassa suosituksi tulleessa joululaulussa sanotaan minusta se oleellinen aidosta joulusta: ”Näin sydämeeni joulun teen.  Ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.” Joidenkin teologien mielestä tässä on opillisia virheitä, mutta sanoittaja Veksi Salmi osaa teologeja paremmin kuvata sitä, miltä joulu tavallisesta ihmisestä tuntuu.

Joulun aikana ihminen ottaa vastaan joulun Herran sydämeensä, ja useille juuri joulu on ehkä se ainut juhla vuodessa, kun ihminen rauhoittuu ja ymmärtää evankeliumin. Onnellinen juhla joulusta tulee varmaankin useimmille meistä siitä, että saamme viettää sitä rakkaitten ihmisten kanssa, mutta aidon joulun tunne tulee siitä, kun saamme sisimmässämme kosketuksen pyhään. Moni saa sen joulukirkossa, joku lukiessaan jouluevankeliumin aattona ja yhä useammat joululaulujen myötä.

Voi olla, että lapsuudesta tuttu joululaulu vaikka soidessaan Radio Deissä, Kauneimmissa joululaulu -tilaisuuksissa tai jonkun laulajan konsertissa on se momentum, se hetki, joka avaa ihmisen sydämen oven ja päästää Jeesuksen sisään tänä jouluna. Silloin saa kokea jälleen aidon joulun ihmeen, kun Jumalan rakkaus pääsee lämmittämään kylmettynyttä sydäntä. ”Näin sydämeeni joulun teen.  Ja mieleen hiljaiseen Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”