Kirjoittanut
Otsikon mukainen teesi on teipattu hiljattain Helsingin tuomiokirkon jykevään oveen. Käsky osuu tarkoin aikamme hengellisen todellisuuden ytimeen. Valehtelijoita, väärinymmärtäjiä ja omaan korvasyyhyynsä puhujia riittää. Vaikka uskontunnustuksen mukaisesti uskomme kohteena ja keskuksena on vain ja ainoastaan yksi kolmiyhteinen Jumala, näemme mediassa ja seurakunnissamme monia vaihtoehtoisia näkemyksiä Jeesuksesta.
Nykyaikamme ihminen veistää Jeesuksesta sopivasti itsensä näköisen patsaan, johon on helppoa ohimennen viitata ja käyttää perusteluna jos jonkinlaiseen käyttäytymiseen ja elämän arvopohjaan. Kaikilla tuntuu olevan selvä näkemys siitä, mitä Jeesus todella maallisella toiminnallaan ja puheillaan tarkoitti. Kummallista kuitenkin, että nämä ajassamme leijuvat kuvat Jeesuksesta voivat olla niin täysin keskenään ristiriitaisia. Jopa teippi-tehtailijat haluaisivat omia Jeesuksen markkinamiehekseen. Jumalan Poika esiintyy milloin rohkeana populistina, anarkistina, köyhien ja sorrettujen puolustajana, oppineena fariseuksena, älykkäänä tarinankertojana tai vallankumouksen partisaanina. Piispojen kannanotoissa Jeesus nostetaan mystisen ”hyvinvointivaltion” puolustajaksi. Välillä hän on absolutisti, toisinaan viinistä nautiskelija, toisinaan vegaani, joskus jopa naimisissa.
Joillekin Jeesus on suuri parantaja, joka käskystämme paikkaa juurihoitoa huutavat hampaamme tai levittää keijupölyä yllemme. Joskus hän on suuri humoristi, joskus äkäinen tuomari. Jotkut näkevät hänessä homouden tukijan, jotkut lempeän sosiaalitoimiston kukkahattutädin. Kristinuskon ulkopuolella Jeesus nähdään jonkinlaiseksi puoli-jumalaksi, hän ei ole Jumala, mutta kuitenkin enemmän kuin ihminen, profeetta, esikuva tai erityisen hyvin valaistunut Adam. Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvat yksituumaisesti niin Ukrainan, Venäjän kuin USA:kin presidentit. Miksi sitten olemme uuden maailmansodan partaalla? Kaikki tuntuvat olevan Jeesuksen kavereita, kun kiiltokuvapojan eteemme sopivasti maalailee. Monet seurakunnat käyttävät lököttäviin farkkuihin pukeutunutta rentoa räppi-jeesusta sisäänheittotuotteenaan.
Tilanne ei sinällään ole uusi tai yllättävä. Jo Paavali joutui aikanaan huudahtamaan: ”Onko Kristus jaettu?” Kun näemme edessämme monia erilaisia Jeesuksia, miten tiedämme, mikä heistä on oikea? Onko kukaan oikeasti kiinnostunut siitä, mitä Jeesus todella haluaa meille sanoa? Onko kukaan vaivautunut kysymään häneltä itseltään, mitä hän oikein tarkoittaa kaikella sanomallaan ja teoillaan?
Ainoa ratkaisu mihin itse voin päätyä, on tutkia ja etsiä Jeesusta Raamatusta, rukoillen Pyhän Hengen johtamana. Jeesus on Raamatun punainen lanka. Koko Raamattu, kaikki sen yksittäiset 66 kirjaa, viittaavat Kristukseen ja paljastavat hänen todellisen luonteensa, ajatuksensa ja tahtonsa. Kuningastamme ei tule etsiä yksittäisistä Raamatun jakeista, yksittäisistä sanoista, ei edes yksittäisestä saarnasta tai vertauksesta, vaan kokonaisesta Raamatun ilmoituksesta. Jeesus Kristus kohtaa meidät Pyhän Hengen kautta Sanassa ja sakramenteissa. Kaikki muu on kuvitelmaa, harhautusta ja epäjumalanpalvelusta.
