Kirjoittanut
Kun minua pyydettiin kirjoittamaan blogia Seurakuntalaisen nettisivuille, lupasin lueskella aiempia blogeja ja päättää sitten, ryhtyisinkö kirjoittamaan omaani. Kun sitten selailin muiden kirjoituksia, aloin epäillä, ettei minulla olisi mitään sanottavaa kyseisellä uutissivustolla.
Takanani on yhdeksän ja puoli vuotta opiskelua erinäisissä oppilaitoksissa lukion ja vanhempieni kodista muuttamisen jälkeen.Viimeisimpinä opiskeluvuosinani yliopiston parasta antia olivat graduohjauksen lisäksi opiskelijaruokalat, joissa sain maittavaa ruokaa ja monia uusia tuttavuuksia. Tällä hetkellä toimin osa-aikaisena tutkimushaastattelijana eräässä markkinointitutkimusfirmassa.
Opiskelun voisi kuvitella sivistävän ihmistä. Minun tapauksessani tuntuu kuitenkin käyneen päinvastoin. Vuosikausien televisiottomuus,
sanomalehdettömyys ja vähäinen netin käyttö ovat tehneet minusta yleissivistymättömän; koska en ole säännöllisesti seurannut uutisia, en pysty antamaan asiantuntevia lausuntoja maailmanpolitiikasta, Suomen tulevista presidentinvaaleista tai maailmalla sattuneista uusimmista katastrofeista.
Tietoyhteiskunnan katvealueella eläminen vaikeuttaa myös osallistumista kristillisen median vakiopuheenaiheisiin – enhän ole saanut juurikaan
ensikäden tietoa niistä asioista, joita kunnon nykykristityn kuuluu paheksua.
Uskon kuitenkin, että kun Jumala on minut tähän tehtävään kutsunut, Hänellä on seurakunnalle jotain sanottavaa, joka on mahdollista ainoastaan
minun perspektiivistäni elämää tarkastelevan kautta. Haluan luottaa siihen, että Jumala voi edes yhtä ihmistä puhutella niiden kokemusten kautta, joita saan eläessäni vajaatyöllistetyn akateemisesti koulutetun nuoren aikuisen arkea.
Toivon voivani käsitellä blogissani erinäisiä pieniä ja suuria aiheita vakavan humoristisesti. Haluaisin myös päästä kehumaan kirjoituksissani erästä Jeesusta, joka muuten rakastaa minua ja sinua aika paljon.
Voidakseni kirjoittaa Jumalan mielen mukaisesti tarvitsen esirukousta. Pyydänkin sitä sinulta, joka olet lukenut tekstiäni tähän asti. Rohkenen toivoa, että rukoilisit puolestani jopa siinä tapauksessa, että kirjoitan jotain, joka sotii täysin omaa käsitystäsi vastaan.
