Kirjoittanut
Kirjoittaja on eksynyt uskonnon ja politiikan hämärille rajaseuduille.Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle…
… lähti mänemään ylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä…
Anteeksi, missä oltiinkaan ja olenko minäkin siellä?
Joka joulu kompastun viimeistään jossain puolivälissä Betlehemiä. Luettuani tai kuunneltuani jouluevankeliumin ainakin turun, stadin, savon ja pohjanmaan murteilla sekä tietenkin virastosuomeksi (suosikkini), olen vieläkin lähtöpisteessä. Teksti on jo niin tuttu, että ylikuormittuneen keski-ikäisen ADT-oireista kärsivä mieli pakottaa puremaan huulta, että pääsen edes jotenkin kunnialla seimen äärelle asti. Keskittymistä ei yhtään auta harmitus ostamattomista lahjoista ja niistä sukulaisista, joille en muistanut lähettää joulukorttia tänäkään vuonna.
Nauru helpottaa hetken harhailevaa mieltä, mutta sydän kaipaa jotain uutta oivallusta tai merkitystä tuttuun kertomukseen.
Miksi Jeesus syntyi? Miksi se on hyvä uutinen, suuri ilosanoma? Miten tämä liittyy minuun, tai mihinkään? Vieläkö vanhalle jotain uutta voisi avautua?
Tänä vuonna apu tuskaani löytyy Matteukselta. Se lyhyempi versio jouluevankeliumista.
Siitä yksi virke vain: ”Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Ja tässä se hyvä uutinen taas olikin!
Ja silti se voi olla jollekulle pettymys – kuten jo aikanaan oli – sillä Jeesus ei tullutkaan vapauttamaan meitä Rooman imperiumista ja sen styrankeista, woke-liikkeestä, kansallismielisistä konservatiiveistä, globalisteista, rasisteista, liberaaliteologeista, byrokraateista, veroista, ärsyttävistä sukulaisista, hankalasta pomosta tai mistään muustakaan meidän ulkopuolellamme. Ei hän näytä vapauttaneen meitä edes sodista.
Keisari Augustus sai laskea hallintoalamaistensa pääluvun ja jäädä rakentamaan imperiumaan. Häntä seurasi vielä lukuisia samanmoisia valtapeleineen. Pahan Herodes suuren sukulainen peri hänen valtaistuimensa. Maailman ongelmat jatkuivat, mutta se ei evankeliumia pysäyttänyt.
Vaan Jeesus syntyi vapauttamaan kansansa sen omista synneistä. Oman juutalaisen sukunsa – ja koko maailman. Ei jonkun toisten, vaan sinun ja minun.
Miten vapauttavaa ja levollista! Minun ei tarvitsekaan muuttaa koko maailmaa. Tänään annan Jumalan muuttaa minun sydäntäni.
Silloin ehkä joskus voin – Jumalan armosta – olla pienenpieni osa ratkaisua myös maailmalle, vaikka monessa kohden erehdynkin. Se mitä ihminen tahtoo tai ehtii on toissijaista, tärkeää on se, että Jumala armahtaa.
Pointsit Jumalalle korkeuksis ja lungisti vaan maassa jengin kesken ketä se diggaa!
Artikkelikuva: Sergey Pesterev on Unsplash.com
