Kirjoittanut
Radio Dein päätoimittajaPerjantaina olivat ensin harjoitukset Helsingissä, lauantaina esiintyminen Keuruulla Iso Soitto -tapahtumassa, sunnuntaina Radio Dein konsertti Helsingissä ja maanantaina konsertti Turussa. Valitettavasti aikataulu oli niin tiukka, että konsertit alkoivat myöhässä joka paikassa.
Keuruulla oli odotettu jopa puolitoista tuntia, joten järjestänä olin todella hermostunut, kun Helsingissä ihmiset jonottivat pitkin Kallion katuja Saalem-temppeliin. Ehkäpä se jää Saalem-seurakunnankin historiaan, kun tuhat ihmistä odotti sisäänpääsyä seurakunnan tiloihin. Onneksi sää oli suotuisa ja suurin osa ihmisistä ymmärtäväisiä.
Kun konsertti oli jo tunnin myöhässä, marssin päättäväisesti sakastiin ja ajattelin ilmoittaa esiintyjille, että nyt yleisö käy jo kuumana monessakin mielessä. Mutta Andrae Crouch johti siellä rauhassa yhteistä rukousta ja Pyhä henki ympäröi kaikkia – ei ollut enää mitään kiireettä. Tärkeintä ei ollut meidän ihmisten suunnitelmat vaan Jumalan läsnäolo.
Seuraava parituntinen olikin yhteinen ylistystapahtuma, jota johti pastori Andrae Crouch. Crouch kertoi meille olevansa elävä todistus siitä, kuinka Jumala voi käyttää tavallista ihmistä välineenään. Mies kertoi, kuinka hän oli saanut pienenä poikana Jumalalta ihmeenä soittamisen lahjan. Todistusten ja rukousten lomassa saimme toki nauttia ihanista, kaikille tutuista kappaleista, joiden sanat myös hoitivat meitä.
Muutaman niistä Crouch pystyi itsekin laulamaan kokonaan, mutta loistava kuoro lauloi vaikeimmat osuudet. Crouch kertoi kuinka hänen vanhempansa kuolivat syöpään 90-luvulla ja kuinka hän itsekin on sairastellut vakavasti. Tämä näkyi Crouchin käpertyneestä olemuksesta, eikä hän enää pystynyt kävelemäänkään ilman avustajaa
Mutta kun laulettiin reipasta ylistyslaulua, näki kuinka hän kaikista sairauksistaan huolimatta svengasi, näki kuinka hänen sielussaan hänen säveltämänsä ja sanoittamansa gospel soi. Siinä tilanteessa uskon meidän kaikkien kuulleen hänen laulunsa sielumme korvilla.
Harvoin suomalaisessa seurakunnassa, ehkäpä koska olen luterilainen, kuulee sellaista käsien taputusta ja innostuneita huutoja. Silti Crouch ihmetteli, miksi me suomalaiset olemme niin hiljaa ja ”coolina” Jumalan edessä. Kuitenkin uskallamme näyttää tunteitamme urheilukilpailuissa!
Eihän metelin pitäminen tietysti ole mikään itsetarkoitus. Crouchin opetuksen ydin onkin siinä, että kun me ylistämme Jumalaa ja olemme yhteydessä häneen, ei millään eikä kenelläkään muulla pitäisi olla mitään merkitystä. Mutta kyllä me suomalaiset parhaamme teimme ja lauloimme yhdessä upean kuoron kanssa ”Jeesus is the answer”. Se sanoma jäi soimaan sydämeeni.
Aivan erityisesti ilahduin, kun Radio Dein mustan gospelin erityisasiantuntija, Radio Dein Fat city -ohjelman toimittaja, Andrea Crouchin vanha ystävä ja fani, Christian Charles de Plique oli siepattu sairaalasta kesken hoitojen ja hän pääsi eturiviin nauttimaan tilaisuudesta.
Kun nämä kaksi seitsemänkymppistä, sairauksien kanssa taistelevaa taiteilijaa, juttelivat aamutunneille asti, olin kiitollinen Jumalalle tästä kohtaamisesta. Sen satoakin varmaan kuulemme Radio Dein Fat City -ohjelmissa. Nämä miehet ovat eläviä Jumalan ihmeitä, jotka edelleen jaksavat konsertoida ja tehdä uuttakin musiikkia.
De Pliquekin julkaisi keväällä uuden levyn ”Dying to Live” ja Andrea Crouchin 18 levy ”The Journey” julkaistiin Amerikassa juuri ennen Skandinavian kiertuetta ja se on tulossa kohta Suomeen myyntiin. Sitä kannattaa kysellä Dei-kaupastakin.
