Kirjoittanut
Otsikko voi ehkä ensi silmäyksellä tuntua melkeinpä hävyttömältä. Sellaiseksi se ei ole tarkoitettu. Se perustuu toisaalta arkkipiispa Kari Mäkisen viime päivien lausuntoihin liittyen niin sanottuun sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, toisaalta hänen johtamansa kirkon virallisiin päätöksiin ja kannanottoihin.
Arkkipiispa ja kirkko tuntuvat olevan aivan eri linjoilla.
Etelä-Afrikasta käsin arkkipiispa on aktiivisesti osallistunut mielipidemuokkaukseen avioliittolain muuttamisen puolesta. ”Sopivasti” kolme päivää ennen eduskunnan äänestystä Mäkinen teki parhaansa osoittaakseen, kuinka tervetullut muutos olisi. Äänestystuloksen jälkeen Mäkinen kertoi iloitsevansa täydestä sydämestään. Tässä suora lainaus miksi:
”Minusta näyttää siltä, että tässä osat ovat kääntyneet. Yhteiskunta saarnaa nyt etiikasta, jossa ei puolusteta instituutioita ja periaatteita, vaan ihmisiä. Sellaista saarnaa kirkko tarvitsee”, Mäkinen sanoo.
Tehty päätös oli toisin sanoen Mäkisen mielestä oikea ja kirkon tulisi ottaa siitä oppia. Tämä on hyvä muistaa kun tämän tästä alleviivataan, että kirkossa tehdään omia päätöksiä. Näin tietysti on, mutta arkkipiispan toteamuksen perusteella voi olettaa, että ainakin hän toivoo päätösten perustuvan yhteiskunnan etiikkaan eikä kirkon ”periaatteisiin”.
Kun muistaa mitä arkkipiispa on sanonut ja mitä kirkko opettaa ja on päättänyt, ymmärtää hyvin, että joko arkkipiispa tai kirkko joutuu tarkistamaan kantojaan. Millä perusteella arkkipiispa sen tekee, tiedämme nyt. Nähtäväksi jää, millä perusteella kirkon päättävät elimet etenevät.
Arkkipiispa Mäkisen näkemykset ovat siis tulleet tutuiksi viime päivinä. Kirkon näkemyksistä on ilmeisesti syytä muistuttaa. Näin on vaikka, kuten piispa Seppo Häkkinen on todennut, ”harvaa asiaa on kirkossa näin selkeästi yhteisesti ilmaistu” (Seurakuntalainen.fi 20.11).
Nykyisen hallituksen muodostamisprosessin aikana kirkkohallitus totesi:
”Kirkko kannattaa historiallisista, kulttuurisista ja teologisista syistä avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Kirkon omien perustelujen osalta viitataan kirkolliskokouksen
11.11.2010 hyväksymään perustevaliokunnan mietintöön, jossa kirkon näkemys avioliitosta on ilmaistu kootusti. Rekisteröidyn parisuhteen oikeudellisen aseman mahdolliset parantamistarpeet tulisi hoitaa rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lakia täsmentämällä.”
Perustevaliokunta on kirkolliskokouksen – kirkon eduskunnan – oppivaliokunta. Piispainkokous totesi lausunnossaan perustevaliokunnan mietinnöstä:
”Perustevaliokunta pitää lähtökohtanaan Raamatussa ja kirkon tunnustuskirjoissa ilmaistua avioliittokäsitystä. Kirkon uskon mukaan avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto. Käsitys perustuu Raamatun alkukertomuksille (1. Moos. 1:27-28; 2:18-25) ja Jeesuksen vahvistukselle evankeliumeissa (Matt. 19:4-6; Mark. 10:6-9).”
Arkkipiispan mukaan näitä käsityksiä kyseenalaistavia yhteiskunnallisia saarnoja tulisi siis nyt kirkossa kuunnella tarkalla korvalla.
Kaiken tämän perusteella totean, että arkkipiispa Kari Mäkinen puhuu omiaan. Mutta hän tekee sen kirkon arkkipiispana. Se on ongelmallista.
