Arkkipiispan lausunnot hyödynnetään aatteellisessa taistelussa täysimääräisesti

Päivi Räsäsen sosiaalisessa mediassa jakamia tekstejä ja vanhoja kirjoituksia käsittelevä oikeusprosessi jatkuu Helsingin hovioikeudessa 31. elokuuta. Teologian tohtori Esko Kähkönen arvioi ”raamattukäräjiä” Vieraskynä-blogissaan.

Kansanedustaja Päivi Räsäsen ja Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjolan oikeudenkäynnin uuden kierroksen lähestyessä Suomen tietotoimisto STT aloitti hyökkäyksen Räsäsen puolustusta tukevaa kansainvälistä lakimiesjärjestö ADF Internationalia (ADFI) vastaan. Helsingin Sanomat julkaisi jutun 29. heinäkuuta. Sanoma-yhtiö on nykyään STT:n enemmistöomistaja – melkein yksinomistaja 75,2 prosentin osuudella.

Arkkipiispa ja hänen erityisavustajansa Juha Meriläinen ovat arvostelleet niin kutsuttujen raamattukäräjien puolustuksen tukena toimivaa järjestöä jo aikaisemmin. Meriläinen väitti virallisen kuuloisesti Kanava-lehdessä (2/2022), että ADF on USA:ssa luokitettu vihajärjestöksi. Arkkipiispa arvosteli ADF:ää samassa hengessä (US 24.10. ja 28.12.2022). Tällöin oli jo tiedossa, että syyttäjä vie raamattukäräjät hovioikeuteen. Nyt mediassa leviää kiertoartikkeli, jossa arkkipiispan lausunnot liitetään vihajärjestöksi leimatun ADF:n arvosteluun.

Muualla kuin Suomessa asia synnyttäisi otsikoita: Valtakirkon johto toimii kristityn poliitikon ja vähemmistökirkon piispan puolustusta vastaan, kun valtio heitä syyttää.

Syytöksien kohteena oleva ADF on itse asiassa raamattukäräjillä mukana olevan ADF Internationalin (ADFI) sisarjärjestö. Päivi Räsänen on kertonut, ettei ole ollut tekemisissä USA:ssa toimivan ADF:n kanssa.

SPLC:n vihaluokituksia on arvosteltu laajalti.

ADF:ää syyttävä ”luokittaja” on Southern Poverty Law Center (SPLC) niminen järjestö. Suomen media kehuu sitä arvostetuksi, samalla kun se toistaa viharyhmäsyytöksiä ADF:stä. Pienikin googlaaminen paljastaa, että SPLC:n maine on tahrainen ja toimintatavat kyseenalaiset. Sivustollaan SPLC esittelee todistusaineistonaan yksittäisten ihmisten lausuntoja. Raskauttavaa on muun muassa kahteen biologiseen sukupuoleen pitäytyminen. Ilmeisesti Suomen SETA ei ole näin radikaali ainakaan julkisissa lausunnoissaan.

SPLC:n vihaluokituksia on arvosteltu laajalti. Muun muassa The Washington Post Magazinen mukaan (8.11.2018) SPLC:n viharyhmälistaukset ovat karanneet käsistä. Jutun mukaan USA:n oikeusministeri totesi ADF:lle, ettei se ole viharyhmä, sillä SPLC harjoittaa häirintää uskonnonvapauden puolustajaa kohtaan.  SPLC joutui myös myöntymään vääristä syytöksistään miljoonakorvauksiin muslimiaktivistille. Samoin järjestö pyysi anteeksi presidenttiehdokas ja ministeri Ben Carsonilta, jonka se leimasi ekstremistiksi. Carson on tunnetuimpia mustia poliitikkoja ja lääketieteen palkittu huippuosaaja.

ADF International sen sijaan on pysyvä kansalaisjärjestöedustaja sekä YK:ssa että Euroopan parlamentissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pyytää siltä lausuntoja. Wienissä päämajaansa pitävä järjestö nauttii tunnustetusta yleishyödyllisen yhteisön asemasta ainakin Saksassa ja Itävallassa. Muun muassa lahjoitukset ADFI:lle ovat verovähennyskelpoisia.

ADFI auttaa ihmisoikeustyössään esimerkiksi sharia-lain perusteella väärien syytösten ja jopa teloitusuhan alle joutuneita ihmisiä, erityisesti kristittyjä, mutta myös muita.  Eurooppalaisittain on herättävää, että ajatusten kriminalisoimiseen tähtäävät pyrkimykset ovat täyttä totta eräissä maissa. Tuoreessa oikeustapauksessa ADFI pitää voittona, että saksalainen hallinto-oikeus ei pidä rikoksena äänetöntä rukousta aborttiklinikoiden läheisyydessä.

Kansankirkkoasemastaan taistelevan Suomen ev.lut. kirkon piirissä on taitettu peistä osallistumisesta Pride-marssille. Oltiinpa marssista mitä mieltä tahansa, kirkon kumppanuuden kannalta merkittävämpää on, millaista satoa yhteistyö kantaa.

Monenlaiset aktivisti- ja painostusryhmät vaativat kirkolta ideologialleen tukea.

”Tapaus raamattukäräjät” osoittaa, että nyt arkkipiispan lausunnot hyödynnetään aatteellisessa taistelussa täysimääräisesti. Huomiota herättää myös arkkipiispan johdolla toimivan Kirkkohallituksen translaki-lausunto. Siinä esitettiin linjassa SETA:n kanssa – pyöreästi vetoamalla ikärajan asettamista vastaan – myös lapsille oikeutta vaihtaa itse sukupuolensa. Translakiin vaatimusta ei huolittu edes puna-vihreä -enemmistöisessä eduskunnassa. Tällä erää ikäraja tuli lakiin, eli vain täysi-ikäiset saavat tehdä sukupuolen vaihdoksen.

Kysymys herää kirkon eri elinten toimivaltaisuudesta syvästi opillis-eettisten lausuntojen antajana: Mikä valtuutus kirkon ylimmillä virkamiehillä on edistää lasten sukupuolen vaihtamista? Miten pitkälle kirkon johto aikoo ja voi mennä SETA:n aina voimistuvien vaatimusten vanavedessä?

Monenlaiset aktivisti- ja painostusryhmät vaativat kirkolta ideologialleen tukea; ne myös jakavat omia totuuksiaan. Kirkon ei pidä antautua hyödyllisen idiootin asemaan eikä uskoa kaikkea mitä syötetään vaikkapa ihmisoikeuksien nimissä.

Väärien tietojen ja asenteellisuuden korjaaminen median ja suuren yleisön edessä olisi kirkon johdolta oikein ja kristillistä.

Esko Kähkönen

Kirjoittaja on teologian tohtori.

Ingressiä päivitetty 8.8.2023. Oikeudenkäynnin alkamispäivämääräksi oli alunperin merkitty 22.8. Räsäsen jutun käsittely hovissa on syyttäjän pyynnöstä siirretty, uusi ajankohta on 31.8.-1.9.