Armo on kallista – ei myydä sitä halvalla

MONESSA LÄNSIMAISESSA KIRKOSSA lääkkeeksi laskevaan jäsenmäärään on keksitty sanomasta tinkiminen ja kynnysten laskeminen mahdollisimman alas. Kuvitellaan, että ihmisten on helpompi tulla kristinuskon piiriin, kun heiltä ei vaadita mitään eikä puhuta sellaisista kristillisistä opeista, jotka saattaisivat herättää pahennusta.

Tämän lähestymistavan ongelma on, että kun kynnykset lasketaan tarpeeksi alas, ei oikein jää mitään merkittävää sanottavaa, jota ihmiset eivät jo tietäisi. Kristinuskon opettaminen korvautuu ihmisten miellyttämisellä. Tämä naamioidaan armollisuudeksi, vaikka todellisuudessa kyseessä on kristinuskon merkityksen purkaminen.

KUULUISA NATSEJA vastustanut luterilainen pappi Dietrich Bonhoeffer saarnasi, että kirkossa on taistelu kalliista armosta. Halpa armo on kirkkomme verivihollinen. Halpa armo merkitsee Jumalan elävän sanan kieltämistä. Se merkitsee synnin eikä syntisen vanhurskauttamista. Halpa armo saa siten kristityn elämään niin kuin muukin maailma. Halpa armo ei ole sellaista synnin anteeksi saamista, joka erottaa synnistä, vaan lopulta vain meidän omaa armoamme itseämme kohtaan.

Usein siellä, missä yritetään eniten miellyttää ihmisiä ja olla mahdollisimman relevantteja kulttuurisesti, ollaan kaikista latteimpia ja pinnallisimpia. Siellä armosta tehdään kaikista halvinta. Nimittäin mikään ei ole merkityksellisempää kuin opetus siitä, että Kristus voitti synnin ja kuoleman vallan. Jos sen rinnalle tuodaan jotain muuta, menetetään kristillisen sanoman kiinnostavuus ja puhuttelevuus.

Emme pidä arvokkaina sellaisia asioita, jotka eivät maksa meille mitään.

Jokaisen elämässä on jatkuvasti käynnissä hengellinen taistelu, jossa synnin ja kuoleman valta pyrkii orjuuttamaan meidät. Tässä taistelussa meitä ei auta pelkkä halvan armon viesti siitä, että sinä riität sellaisena kuin olet. Pikemminkin tässä taistelussa tajuamme, että emme pysty sitä omin voimin voittamaan sellaisina kuin olemme. Siksi tarvitsemme kallista armoa, joka kiskaisee meidät kuoleman vallasta Jumalan valtakuntaan. Sen vuoksi Jumalan Pojan veri on vuotanut. Tällainen armo on äärettömän kallista.

EMME PIDÄ arvokkaina sellaisia asioita, jotka eivät maksa meille mitään. Tämä pätee myös uskonnollisella kentällä. Kristillisen uskon ja opetuksen vesittäminen, jossa milloin tahansa ollaan valmiita kääntämään takkia, ei ole lisännyt kristinuskon arvostusta yhteiskunnassa.

Vaikka tällä on hyvää tarkoittaen pyritty laskemaan ihmisten kynnystä tulla kristityksi, se saattaa aiheuttaa päinvastaisen seurauksen. Jos et kristityksi tullessasi joudu luopumaan mistään etkä muuttamaan mitään elämässäsi, voit aivan hyvin olla olemattakin kristitty. Tyhjää saa tilaamattakin.

Armon halpuuttaminen ja moraalin löysentäminen antaa ulkopuolelle viestin, että näillä asioilla ei alun perinkään ollut mitään merkitystä. Siksi tällainen uskonnollisuus ei näyttäydy ulospäin kovin kiinnostavalta. Ehkä tämä on juuri syy miksi konservatiiviset kristinuskon muodot näyttävät maailmalla menestyvän paremmin kuin liberaalit vastineensa.

Piditkö jutusta? Lue Santeri Marjokorven edellinen Uuden Tien pääkirjoitus täällä.