Armoa riittää mattimyöhäisillekin – Mikä armossa on niin ihmeellistä?

Joulu lähestyy ja lahjat valtaavat ajatuksemme. Evankelista Johannes kuvailee Jumalan joululahjaa meille näin: Jeesuksen ”täyteydestä me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi – – armon ja totuuden toi Jeesus Kristus” (Joh. 1: 16–17). Johanneksen mukaan joulun lahja on nimenomaan armon lahja.

Virsi 932 ”Oi ihmeellistä armoa” (Amazing Grace) sanoittaa armon problematiikkaa. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Mihin sitä tarvitaan? Eikö armo ole itsestäänselvyys, jopa oikeus nykyihmiselle, joka kokee itsensä hyväksi ja ahkeraksi?

Vertauksessa viinitarhan työmiehistä (Matt. 20) oikeudenmukaisuus ja armo törmäilevät, jopa tuuppivat toisiaan. Kun viimeksi palkatut työmiehet saavat saman palkan, denaarin, kuin koko päivän työtä tehneet, jälkimmäiset protestoivat: ”Epäreilua!” Isäntä vastaa: ”Kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?”

Hyvä lukija, minkä reaktion vertaus sinussa sytyttää? Eräs pastori huomioi, että reaktiomme paljastaa, miten näemme itsemme, mihin sijoitamme itsemme työmiesten jonossa. Jeesusta pitkään seuranneet voivat samaistua jonon etupäässä seisoviin: ”Minähän olen palvellut Kristusta koko elämäni.” Jonon keulilla on suuri houkutus nähdä Jumalan antelias armo epäreiluna, jopa ärsyttävänä.

”Tämä armo ei ole rajoitettu tuote, vaan sitä riittää kaikille nautittavaksi.”

Mutta entä jos erehdymme paikastamme jonossa? Entä jos emme olekaan koko päivän isäntää palvelleet, jonon etummaisina seisovia? Entä jos Jumalan pelastussuunnitelman näkökulmasta olemme ”matti myöhäisiä”, kun ilmestyimme 2000 vuotta myöhässä, viime hetkellä, mutta tästä huolimatta saimme kutsun ja saamme kuulua Jeesukselle? Entä jos saatkin enemmän kuin ansaitset, enemmän kuin osasit odottaa? Se ei olisi tasa-arvoista, oikeudenmukaista, eikä reilua. Ei. Se olisi suorastaan ihmeellistä, ihmeellisen ihanaa. Se olisi armoa: silkkaa, ihanaa, riemukasta armoa. Amazing grace. Siihen sopiva vastaus on nöyrä kiitollisuus, ihmettely ja ilo. Ei vertailu, kateus tai jonossa etuilu.

Ihmeellinen armo luo iloa ja riemua. Sitä ei voi pitää itsellään, vaan se on pakko jakaa. Tämän armon ilon näemme maahanmuuttajataustaisten, uusien kristittyjen kasvoilla. Tätä armon eli evankeliumin iloa viemme Kylväjänä sinne, missä sitä ei vielä tunneta. Tämä armon ilo tulee olemaan uuden strategiamme painopiste. Tämä armon ilo on ihmeellinen: sitä kannattaa ihmetellä, olit seurannut Jeesusta 50 vuotta tai viisi viikkoa. Tämä armo ei ole rajoitettu tuote, vaan sitä riittää kaikille nautittavaksi.

Siunattua adventtia ja hyvää joulua!

Jukka Kääriäisen pääkirjoitus Kylväjä-lehdessä 4/2021