Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Uskonnonvapauden toteutuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Kuuden miljoonan juutalaisen kansanmurha natsien systemaattisen tappamisohjelman tuloksena, 20 miljoonan kristityn elämän päättyminen Neuvostoliiton vankileireillä vuosina 1921–1980, Maon kulttuurivallankumouksessa uskonsa tähden henkensä menettäneet ja ISISin ra’asti tappamat uhrit aivan viime vuosina ovat piirtäneet mustan raidan ihmiskunnan lähihistoriaan. Holokausti keskellä ”sivistynyttä” Eurooppaa avasi monien silmät. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus syntyi vuonna 1948, ja uskonnonvapaus on ankkuroitu vahvasti myös EU:n perusoikeuksiin.
Satoja kristittyjä on vangittu esimerkiksi Eritreassa ilman oikeudenkäyntiä.
Uskonnonvapauden loukkauksia tapahtuu yhä monien uskontokuntien kohdalla. Kristinusko näyttää kuitenkin tällä hetkellä olevan vainotuin uskonto. Open Doors -järjestön mukaan vakavaa vainoa kokee noin 260 miljoonaa Kristuksen seuraajaksi lukeutuvaa. Vuonna 2018 heitä surmattiin noin 4 000. Nämä surmatyöt ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle. Usein kysymyksessä ovat olleet köyhät afrikkalaiset tai vaikkapa uutiskynnyksen varjoon unohtuneet Lähi-Idän ja Aasian vähemmistöt. Satoja kristittyjä on vangittu esimerkiksi Eritreassa ilman oikeudenkäyntiä. Helluntailaisen Full Gospel -kirkkokunnan johtajat Kuflu Gebremeskel ja Haile Nayzgi ovat olleet vangittuina vuodesta 2004 ja kolmas johtaja Kidane Weldou lähes yhtä kauan.
Arkkipiispa Tapio Luoma teki tärkeän aloitteen kirjoittaessaan tarpeesta nostaa uskonnonvapauden edistäminen vahvempaan rooliin Suomen ulko- ja kehityspolittikassa (HS 24.10.). Kristilliset kirkot ovat alkaneet arkkipiispa Luoman tavoin kantaa kasvavaa huolta kristittyjen vainojen ja syrjinnän lisääntymisestä. Global Christian Forum, joka edustaa laaja-alaisinta kirkkokuntien yhteyttä, järjesti Tiranassa Albaniassa vuonna 2015 aihetta käsittelevän globaalin konsultaation. Foorumilla olivat edustettuina kristityt roomalaiskatolisista ja ortodokseista protestantteihin, helluntailiike mukaan lukien. Kirkot tekivät parannusta siitä, että vainoa on harjoitettu joskus kristillisten kirkkojenkin välillä. Niitä yhdisti huoli lisääntyneestä syrjinnästä ja väkivallasta kristittyjä kohtaan.
Tehtäväni on seurata uskonnonvapauden toteutumista yli 100 miljoonaa helluntailaista edustavan Pentecostal Commission on Religious Libertyn puheenjohtajana. Jaamme huolen lisääntyvistä uskonnonvapauden loukkauksista. Hindunationalismi herättää huolta Intiassa, kristittyjen oikeuksien rajoittaminen Kiinassa. Venäjällä ihmetyttävät oudoilla perusteilla lisääntyneet oikeustoimet helluntai- ja baptistikirkkoja ja uusia karismaattisia seurakuntia kohtaan. Pelkästään kahden viime vuoden aikana niitä vastaan on nostettu 250 syytettä. Länsi-Afrikassa puolestaan islamistiryhmät ovat uhkailuillaan ja tappamisillaan aiheuttaneet kristittyjen pakolaisaallon Burkina Fasossa, ja Nigerian pohjoisosassa on ollut vakavia uskonnonvapauden loukkauksia väkivallantekoineen.
Luomiseen ja lunastukseen perustuva kristillinen ihmiskäsitys on arvokas eettinen pääoma, jota pitäisi Suomessakin vaalia. Se johtaa toisen kunnioittamiseen ja tasa-arvoon.
Uskonnollisen syrjinnän ja vainon taustalla on syvimmältään maailmankuva. Holokausti on varoittava esimerkki siitä, kuinka sen vääristyminen voi nopeasti johtaa ihmisten arvaamattoman julmaan käyttäytymiseen. Hitlerin maailmankuvaa muokkasi Nietschen yli- ja ali-ihmisfilosofia. Samanlainen maailmankuvan vääristyminen äärimmäisen heimoajattelun pohjalta sai Ruandan kristityt tappamaan toiseen heimoon kuuluvia. Luomiseen ja lunastukseen perustuva kristillinen ihmiskäsitys on arvokas eettinen pääoma, jota pitäisi Suomessakin vaalia. Se johtaa toisen kunnioittamiseen ja tasa-arvoon. Kun siitä tingitään, myös sanan- ja uskonnonvapaus on vaarassa.
Uskonnonvapaus ei ole tietenkään vain kristittyjä varten, vaan sen tulee suojella kaikkia kansalaisia. Kaikki loukkaukset tätä perusihmisoikeutta vastaan tulisi ottaa vakavasti. Myöskään länsimaissa esiintyvää syrjintää ja suvaitsemattomuutta kristittyjä kohtaan ei tule hyväksyä. Tämän kehityksen tunnistaminen ja korjaaminen on juuri nyt ajankohtaista.
On todella arvokasta, jos Suomen ulko- ja kehityspolitiikan agendalle otetaan myös uskonnonvapauden toteutumisen seuraaminen. Maamme torjui holokaustin uhan, ja uskonnonvapauden kristilliset pilarimme kestivät Himmlerin vaatimusten paineen, vaikka monet valtiot taipuivat sen alla. Onko meistä nyt uskonnon- ja sananvapauden puolustajiksi?
Arto Hämäläinen
Kirjoittaja on teologian tohtori (DMin.) ja maailmanlaajuisen helluntailaisen uskonnonvapauskomission (Pentecostal Commission on Religious Liberty) puheenjohtaja.
