Kirjoittanut
Radio Dein päätoimittajaEhdokkaat voi jo tässä vaiheessa selvästi jakaa kahteen ryhmään. Suurten puolueiden kokeneet seniorit pyrkivät tosissaan presidentiksi. Pienempien puolueiden ehdokkaat, jotka tuovat toki keskusteluun omaa särmää sekä edustuksen erilaisista vähemmistöistä, ovat selvästikin nimetty, jotta puolue saa ilmaista media-aikaa.
Itse en ole jaksanut vielä innostua vaaleista, sillä puolueohjelmat ovat jo tiedossa ja Sauli Niinistön etumatka tuntuu liiankin varmalta.
Yllätyin Radio Deissä radioidusta Kirkkohallituksen ja Helsingin seurakuntayhtymän järjestämästä Arvoillasta 21.11. Syvällinen ja rauhallinen keskustelu toimi hyvin radiossa, kun taas televisiossa se tuntuu lähes tylsältä. Seestyneeseen esitykseen ehdokkaat pyrkivätkin, sillä kukapa haluaisi maamme edustajaksi räksyttäjän, vaikka sellainen esiintyminen puolueenjohtajana nostaisikin puolueen kannatusta.
Sääli kuitenkin, etteivät Paavo Arhinmäki ja Timo Soini arvostaneet kirkon paneelia niin paljon, että olisivat tehneet muutoksia aikatauluihinsa, vaan jäivät niihin vedoten pois. Ehkä vaalit eivät ole heille niin tärkeät - on varaa jäädä pois. Kun Arhinmäki ei ilmeisesti halunnut olla kirkkoministeri, niin ehkä hän myös välttelee kristillistä arvokeskustelua, ettei osoittautuisi vastarannan kiiskeksi tässä sopassa.
Kaikki Arvoillassa olleet ehdokkaat myönsivät vahvan kristillisen perinteen merkityksen Suomelle. Ainoastaan Paavo Väyrynen ei pitänyt presidenttiä kotimaan arvojohtajana, vaan oli kuin väärään junaan noussut valittaessaan jatkuvasti, ettei Arvoillassa keskitytty ulkopolitiikasta puhumiseen.
Kaikki ehdokkaat nostivat tärkeimmiksi arvoiksi hyvin samankaltaisia asioita eli rauhan (Haavisto), yhteisvastuun (Lipponen), lähimmäisyyden (Essayah), välittämisen (Biaudet), oikeudenmukaisuuden (Väyrynen) ja epäitsekkyyden (Niinistö).
Jokainen osasi rivien välissä tuoda oman puolueensa ohjelman esiin. Koska ne olivat tiedossa jo aikaisemmin, niin eniten eroja ehdokkaiden välillä juuri radiolähetyksessä löytyi heidän verbaalisista kyvyistään.
Paavo Lipponen kuulosti lempeältä, isälliseltä neuvojalta, joka pystyi tuomaan selvästi, mutta rasittavan hitaasti, ajatuksensa esille.
Paavo Väyrynen knoppaili Raamattu-tietämyksellään. Nyt ymmärrän, että Väyrysen kannatus on lisääntynyt, sillä hänen puhettaan on selvästi sparrattu. Mutta ei pantteri pilkuistaan pääse, vaan teflonmainen itsevarmuus löytyy heti, kun pintaa vähän raapaistaan.
Eva Biaudet oli lämmin, henkilökohtainen, ja hänen käytännön esimerkein höystetty puhe sopi parhaiten radioon.
Sari Essayah yhdistää puheessaan naisellisen herkkyyden ja poliittisen asiaosaamisen.
Pekka Haavisto vastasi kysymyksiin tarinoilla ja olisi ehdottomasti joukon paras radiojuontaja.
Olen kerran editoinut Sauli Niinistön puhetta, joten en enää yllättynyt hänen esiintymisestään kirkon vaalitentissä: hänen puheessaan on paljon ilmaa eli ydinsanoma on höystetty täytesanoilla.
Monet arvioivat Lipposta ja Niinistöä poliittisesti hyvin samankaltaisiksi, mutta kyllä tässä keskustelussa löytyi erojakin. Lipponen korosti yhteiskunnan vastuuta hyvinvointivaltiosta ja progressiivista verotusta. Hyvin sosiaalidemokraattista.
Niinistön näkökulma taas nosti esiin yksilön oikeutta saada lahjakkuutensa käyttöön sekä vastuuta lähimmäisestä. Hyvin oikeistolaista. Toinen katsoo, että yhteiskunnalla on vastuu yksilöstä ja toinen rakentaa yhteiskunnan vastuullisista yksilöistä.
Tammikuun 21. päivänä 2012 näemme, kumman politiikan aika on nyt.
Radio Deissä presidenttiehdokkaiden haastattelut torstaisin ajankohtaistunnilla klo 9-10, uusinta klo 13-14 ja yöllä klo 01-02.
”Kirkon Arvoilta” uusitaan Radio Deissä lauantaina 21.1.2012 klo 16.00-17.30.
Kirsi Rostamon Päivän blogi tiistaisin klo 8.45 ja uusinta 12.50
