Asioita, joista on parempi vaieta

Sananvapaus tarkoittaa Suomen perustuslaissa vapautta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Sananvapauden rajoittaminen alkaa yleisen mielipiteen muokkaamisella kielteiseksi jostain asiasta tai henkilöstä. Pohjolassa uskomme elävämme sananvapauden kehdossa.    

Suomessa valtamedioiden valta on liian suurta. Ne muokkaavat mielipideilmaston, puhutaan sitten EU:sta, abortista tai avioliitosta. Yhden lehden valtakunta on vaarallinen, eikä kahden sähköisen median ylivalta paranna tilannetta oleellisesti. Kuinka nopeasti entinen normaali muuttuukaan tuomittavaksi! Kaventunut mieli kieltää ajattelemasta väärin, mutta tuuttaa omaa totuuttaan joka mäessä ja mediassa. Valituilla teemoilla mitataan uskottavuus, hyväksyttävyys ja luokitellaan inhimillisyys. Alla joitain niistä, lukijan oma kokemus täydentäköön todellisuuden.  

Vähemmistöt. Niin kuin kristitty rukoilee jokapäiväistä leipää, markkinoi Helsingin Sanomat joka päivä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Aiheeseen liittyviä uutisia, henkilöitä, ongelmia ja oikeuksia esitellään satojen tuhansien lukijoiden joka-aamuisessa hesarihartaudessa nääntymiseen saakka. Olisiko aika huolestua muiden vähemmistöjen oikeuksista, jotka hautautuvat yhden asian ylivoimaisuuteen? Olisiko syytä pitää entistä voimakkaammin esillä, tuomioista huolimatta, kristillistä avioliittokäsitystä vastapainona ihmisiä rikkoville vastuuttoman vapauden aatteille? Tuoda esille Raamatun elämää suojelevat opetukset, kantaen sen mukanaan tuoman häpeän? Olla ylpeästi ajasta jääneitä reliikkejä, jos se auttaa edes yhtä ihmistä? 

Raamatullinen kristinusko. Kirkko on kansan, kirkkokansa Kristuksen, pois siksi kaikki vaateet. Kohta koittavat kirkollisvaalit, joissa kehotetaan asettumaan ehdolle ja tuunaamaan oma kirkko. Kristillisellä harrastuneisuudella ei niin väliä, koska kirkko on kirkkokansan. Uskosta nyt puhumattakaan. Kuka muistaa, miksi kirkko on ja mikä se on? Kirkko on täällä ennen kaikkea siksi, että täällä kuollaan. Kirkko on elävä orgaani, Kristuksen ruumis. Sen jäsenet saavat elämänsä rungosta, Jeesuksesta. Laki ei ole vihapuhetta, vaan se ajaa ihmiset Jeesuksen luokse.  Raamatun ohjeet eivät ole vanhentuneita neuvoa-antavia, vaan itse elämän laki. Evankeliumi on ristiin sidottua kallista armoa, ei kaiken siunaamista, minkä ihminen keksii. Vakavaksi asian tekee se, että kaikki eivät tule pääsemään taivaaseen. Mitä vastaamme kirkkona ja kristittyinä niille, jotka kerran kysyvät: miksi te puhuitte kaikesta muusta, mutta vaikenitte tärkeimmästä?    

Abortti on asia, jossa väärinajattelu on kiveen hakattu. Nykykäytäntö on järkyttävin heikoimman vähemmistön polkupaikka. Kyse ei ole ihmisoikeudesta, vaan elämän loukkaamattomuudesta. Keisarin kadonneita vaatteita ei kukaan tahdo nähdä. Aborttikäytännön kyseenalaistajat leimataan polttopulloja heitteleviksi fanaatikoiksi. Olenko fanaatikko, jos katson kuvaa abortoidusta pienokaisesta ja sydän huutaa taivaaseen saakka?    

Eutanasia. Paine eutanasian hyväksymiseen kasvaa. Yksikään maa ole virallisesti hyväksynyt käytäntöä, mutta joissain maissa jätetään käytäntö rankaisematta. Jumalasta vieraantunut ihminen tahtoo ottaa käsiinsä elämän ja kuoleman, oman ja toisten. Pisimmällä taidetaan olla Hollannissa, jossa eutanasiasta on tullut nopeasti yhä normaalimpi tapa kuolla. Mukaan on tullut syövän lisäksi muita syitä suorittaa se, jopa sokeus tai autistisen potilaan jokapäiväisten rutiinien poistuminen, totesi asiasta hollantilainen professori Theo A. Boer KD-lehdessä (26.3.2017).  

Juutalaisuus. Lähi-itään, Israelin valtioon ja juutalaisuuteen kohdistuvat mielipiteet ovat jyrkentyneet. Toisen maailmansodan jälkeen ajateltiin, että enää ei juutalaisille voi tapahtua tragediaa, minkä he kokivat. Kaiut Euroopassa lisääntyvistä juutalaisiin kohdistuvista väkivallanteoista, jopa murhista, omaavat karun historian kaiun. Mitään ei näytä opitun. Juutalaiseen kansanryhmään kohdistuva syrjintä on perustelematonta, outoa ja toistuvaa. Onko juutalaisella kansalla historian valossa yhtäkään syytä luottaa meihin? Euroopan historia on juutalaisen kansan vainon historiaa. Toistuuko se jälleen?