Kirjoittanut
Radio Dein päätoimittajaKävin kesän alussa lomalla Kreikassa. Kaiken kauniin keskellä tulin surulliseksi, sillä maan talouskriisi näkyy jo katukuvassa. Monet kaupat ja jopa ostoskeskukset ovat tyhjillään. Kaupoissa myyjät eivät jaksa enää pitää myyntipuheitaan, koska hinnat ovat niin kalliita, etteivät turistit enää osta kuten ennen, jolloin sai vielä edullisia tuliaisia. Kun Kreikan vielä pitäisi tehdä leikkauksia vakuuttaakseen EU:n lainan maksukyvyistään, sillä ei tässä tilanteessa todellakaan ole mahdollisuuksia ottaa vastaan Välimereltä tulevia tuhansia laittomia pakolaisia.
Suomessa olemme tiukasti vaatimassa, ettei Kreikalle saa antaa enää tukilainaa, mutta samalla kieltäydymme nostamasta väliaikaisesti pakolaiskiintiötä ja auttamasta Syyrian sisällissotaa pakenevia. Haluamme EU-pullasta rusinat, mutta käännämme selkämme kansainväliselle vastuullemme.
Eikä tässä vielä kaikki. Suomen hallitus leikkaa ensi vuodesta alkaen 43 prosenttia, noin 300 miljoonaa euroa, kehitysyhteistyömäärärahoista eli maailman köyhimpiin maihin kohdistuvasta auttamistyöstä. Ulkoministeriön valtioiden välisten kehitystyöprojektien lisäksi säästöt tulevat kohdistumaan myös kansalaisjärjestöihin kuten Suomen Lähetysseuraan, Fidaan ja Kirkon Ulkomaanapuun.
Emme koskaan ole päässeet kehitysavussamme kansainvälisten sitoumusten mukaiseen tavoitteeseen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kehitysapumme on noin 0,55 prosentin tasolla. Pohjoismaisessa vertailussa olemme tuolla luvulla viimeisenä. Leikkausten jälkeen tipahdamme noin 0,3 prosentin osuudellamme samalle tasolle Romanian kanssa. Meillä on varmasti Romaniaa paremmat mahdollisuudet kehitysapuun.
Nolointa on, että Suomi ei edes pidä kiinni jo sovituista hankkeista. Säästöt aloitettaisiin heti täysimääräisinä. Emmekö välitä kansainvälisestä maineestamme? Brittimedia Guardian kertoo Suomen päätöksen herättäneen pelkoja siitä, että muut EU-maat voivat seurata Suomen huonoa esimerkkiä.
On selvää, että ylivelkaantuneen Suomen on jo EU:n antamien varoitusten takia tehtävä todellisia säästöjä ja rakenneuudistuksia. Mutta mitä kertoo Suomen arvoista, että käännämme selkämme maailman köyhimmille?
Rovaniemellä Suomen Lähetysseuran valtakunnallisilla kesäjuhlilla toiminnanjohtaja Seppo Rissanen totesi, ettei köyhyyden poistaminen ole lähtökohtaisesti almujen antamista köyhille eikä edes rakkauden palvelua, vaan köyhyyden ehkäisemisen puolesta taisteleminen on oikeudenmukaisuuskysymys.
Kehitysyhteistyö on lisäksi maailman rauhasta ja omasta turvallisuudestamme huolehtimista. Terrorismi syntyy köyhyydestä, toivottomuudesta, kateellisuudesta ja katkeruudesta. Parasta terrorisminvastaista työtä on köyhyyden poistaminen maailmasta – eli kehitysapu.
Sadattuhannet suomalaiset osallistuvat kehitysyhteistyöhön ja humanitääriseen työhön lahjoituksilla ja vapaaehtoistyöllä. Nyt meidän on tämän lisäksi noustava puolustamaan maailman heikoimpia. Pahoja asioita maailmassa tapahtuu valitettavasti juuri hyvien ihmisten hiljaisella suostumuksella.
Lähetysjuhlilla kerättiin nimiä KEPAn jäsenjärjestöjen yhteiseen kansalaisadressiin. Kun se saadaan tämän viikon lopulla nettiin, vähintä mitä voit tehdä, on käydä allekirjoittamassa adressi. Sen lisäksi voimme viedä viestiä eteenpäin ja ottaa yhteyttä kansanedustajiin. Tässä ei ole kyse puoluepolitiikasta. Motiivina on jo yksistään Jumalan käsky, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Sanat velvoittavat meitä. Näe kehitysmaan ihmisessä itsesi; ihmisyys on yhteistä.
Pakolaiset, kehitysapu ja lähetystyö kuuluvat kaikki jakamattomaan kansainväliseen vastuuseemme. Valitettavasti lähetystyö saattaa olla jo seuraava säästöjen kohde. Seurakunnissa nousee vielä päättäjiä, jotka ehdottavat, että säästetään mieluummin lähetystyöstä kuin jostain muusta. Silloin on oltava valveilla, sillä Kirkko on olemassa sitä varten, että se todistaa Kristuksesta ja auttaa heikoimmassa asemassa olevia. Sen takia Jumala asetti kirkon eli kristittyjen yhteyden maailmaan.
Kirsi Rostamon kolumneja kuulee Radio Deissä joka tiistai kello 8.50 ja 12.50.
