Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: `Tule Makedoniaan ja auta meitä.´” (Apt. 16:9)
Paavali oli toisella lähetysmatkallaan Trooaassa, Aasian maakunnan luoteiskulmalla. Hän näki yöllä näyn, jossa nykyisen Kreikan alueella asuva mies pyysi häntä auttamaan häntä ja maanmiehiään. He olivat hädässä ja tarvitsivat evankeliumia.
Jumala antaa tätä samaa näkyä meille joka päivä. Me näemme sen puistossa makaavassa alkoholistissa. Samoin yksinhuoltajaäidin liian raskaassa arjessa. Näemme sen elämäänsä kyllästyneissä ihmisissä, jotka ovat menettäneet toivonsa ja päämääränsä. Näemme sen liian monissa kristityissä, jotka taistelevat riittämättömyytensä kanssa.
”Auta meitä”. Me kyselemme Jumalalta, mikä voisi olla minun paikkani Hänen suunnitelmassaan. Hän osoittaa meille kärsivää naapuriamme, ystäväämme, työkaveriamme ja kuistaa: ”Auta Häntä”.
Me autamme kärsivää maailmaa ja kärsiviä ihmisiä asettumalla heidän rinnalleen. Olemalla ihmisiä. Kärsivä ihminen ei kaipaa ylhäältä annettuja neuvoja ja ohjeita, hän kaipaa lähimmäisen rakkautta. Tunnetta siitä, että toinen oikeasti välittää.
Jos meistä näkyy ihmisyys ja aito välittäminen, silloin meille avautuu väyliä kertoa elävästä ja todellisesta kärsivien Auttajasta.
”Auta minua” on minun huutoni. Ja ehkä myös sinun. Me tarvitsemme toisiamme. Rohkaisua, vierellä kulkemista.
Samalla se on lähimmäisen huuto minulle. ”Herra, älä anna minun katsoa vain omaa puutettani, anna minun nähdä Sinun silmin. Anna minun tuntea Sinun sydämesi kautta.”
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
