Auttamatta jättäminen ei ole vaihtoehto

Kaakkois-Aasiassakin on pakolaisia. Ei niin paljon kuin Euroopassa, mutta sen verran, että he ovat laivoineen päässeet kansainvälisten uutistoimistojen kuviin ja otsikoihin. Kyse on rohinga-kansanryhmästä, joka lähtee Myanmarista ja Bangladeshista etsimään uutta ja parempaa tulevaisuutta. He ylittävät Bengalinlahden ja Andamaanienmeren ja päätyvät Thaimaahan, Malesiaan tai Indonesiaan.

 

Tilanne muistuttaa eurooppalaista ongelmaa. Pakolaiset veneissään, yrittäen rantautua uuteen maahan. Australia käyttäytyy rohinga-kansaa kohtaan kuten Malta Välimerellä Afrikasta tulevia veneitä kohtaan – ei mielellään anna heidän rantautua. Niin moni maa Kaakkois-Aasiassa ei toivota heitä tervetulleiksi. Indonesia, Malesia ja Thaimaa eivät anna heidän rantautua taloudellisten seikkojen vuoksi. Mistä budjetti ja rahat heidän huolehtimisekseen? Mikään näistä maista ei halua sosiaalisia ongelmia. ASEAN (Association of South East Asian Nations) on samaa mieltä – ei budjettia varattuna tähän tilanteeseen. Siksipä pakolaiset jäävät ajelehtimaan merelle.

 

Rohingat ovat omasta mielestään Arakanin osavaltiossa aikoinaan kauppaa tehneiden arabien jälkeläisiä, mutta Myanmarin hallituksen mielestä he ovat maahan laittomasti muuttaneita bengaleja. Siinä on ydinkysymys.

 

Homogeenisuudessaan Myanmar on monella tavoin kuin Suomi: yhden rodun, yhden kielen ja yhden uskonnon maa – burmalaiset, burman kieli ja buddhalaisuus. Paitsi että Suomessa ei ole läheskään niin monta vähemmistökansaa ja vähemmistökieltä puhuvaa kuin Myanmarissa. Kylmä tosiasia on, että Myanmarin vuoden 1982 lain mukaan rohingat, rotu 135, ei voi olla Myanmarin kansalainen.

 

Miksi kirjoitan rohinga-kansasta? Siksi, että näen eron Euroopan ja Kaakkois-Aasian välillä suhtautumisessa pakolaisiin. Presidentti Sauli Niinistö mainitsi äskettäin YK:ssa pitämässään puheessa, että auttamatta jättäminen ei ole vaihtoehto, ja että me välitämme. Sydäntäni lämmitti tämä presidenttimme puhe. Siitä välittyi huolenpito ja ehdottomuus. Ihmisarvo kuuluu jokaiselle, myös rohingalle ja jokaiselle pakolaiselle, jonka tapaamme.

 

Auttamatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Tulee mieleen rakkauden kaksoiskäsky Raamatusta. Siinä on moraalin perusta.