Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Presidentti Trump ilmoitti perjantaina 23.10. jälleen uudesta rauhansopimuksesta Lähi-idässä. Tällä kertaa terroristivaltioiden listalla pitkään ollut Sudan ilmoitti normalisoivansa suhteensa Israeliin.
”Taas yksi rauhansopimus maiden välillä, jotka eivät ole edes sodassa keskenään”, oli yksi toistuva kommentti sosiaalisen median keskustelupalstoilla heti Valkoisen talon lehdistötilaisuuden jälkeen. Näin voi kuitenkin kirjoittaa vain asioista täysin tietämätön, joita suhteessa Israeliin, Lähi-itään ja presidentti Trumpiin tuntuu olevan enemmistö niin kansainvälisistä kuin suomalaisistakin some-kommentaattoreista.
Köyhyyden ja väkivallan raateleman Sudanin rooli kansainvälisen terrorismin toimijana on pitkään ollut keskeinen, minkä seurauksena se joutui jo vuonna 1993 Yhdysvaltojen ulkoministeriön ylläpitämälle terrorismia tukevien valtioiden listalle. Terrorismin taustalla oli kenraali Omar al-Bashir, joka nousi maan johtajaksi sotilasvallankaappauksella vuonna 1989 ja johti Sudania aina vuoteen 2019, jolloin armeija syrjäytti ja vangitsi hänet. Tätä brutaalia diktaattoria on syytetty paitsi terrorismista, myös kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista.
Kenraali al-Bashirin hallinolla oli keskeinen rooli mm. Yhdysvaltain lähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa 7. elokuuta 1998 tehdyissä pommi-iskuissa, joissa sai surmansa 224 ihmistä ja yli 4000 haavoittui. Lisäksi Sudan oli keskeisenä toimijana Jemenissä Adenin satamassa v. 2000 amerikkalaiseen USS Cole -alukseen kohdistuneessa iskussa, jossa sai surmansa 17 sotilasta ja haavoittui 37.
Sudan on myös vuosikymmenten ajan rahoittanut ja aseistanut Gazassa toimivaa Hamasia ja libanonilaista Hizbollahia, jotka ovat tehneet useita terrori-iskuja Israelia vastaan, ja joiden tavoitteena on edelleen ”Palestiinan vapauttaminen” eli käytännössä juutalaisvaltion ja sen asukkaiden totalitaarinen tuhoaminen.
Yksi Sudanin Israel-vihan taustalla olevista tapahtumista on sen pääkaupungissa Khartumissa syyskuussa 1967 pidetty Arabiliiton kokous, jossa kolme kuukautta aiemmin kuuden päivän sodassa lyödyt arabivaltiot ja heidän tukijansa tulivat yhteen ja päättivät kuuluisasta Khartumin ”kolmen ein” julistuksesta, jossa liiton jäsenmaat päättivät yhdistää poliittiset pyrkimyksensä kansainvälisellä ja diplomaattisella tasolla, jotta Israel pakotettaisiin vetäytymään puolustussodassa valtaamiltaan Länsirannan, Siinain, Golanin ja Gazan alueilta. Tätä tavoitetta jäsenmaat päättivät lähteä edistämään seuraavien periaatteiden kautta:
- ei rauhaa Israelin kanssa;
- ei Israelin valtion tunnustamista;
- ei neuvotteluja Israelin kanssa.
Osana Valkoisen talon neuvottelemaa sopimusta Sudan tunnusti tekemänsä terroriteot ja ilmoitti maksavansa 335 miljoonaa dollaria korvauksia niiden amerikkalaisille uhreille, minkä myötä Trump ilmoitti poistavansa Sudanin terroristivaltioiden listalta. Listalle jäävät edelleen Iran, Pohjois-Korea ja Syyria.
Sudan on nyt kolmas arabi- ja muslimivaltio, joka on kuluneen syksyn aikana ilmoittanut normalisoivansa suhteet Israeliin. Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Bahrain allekirjoittivat Abraham Accords -sopimuksen Valkoisessa talossa 15.9. ja nyt Sudan ilmoitti liittyvänsä samaan sopimukseen. Lokakuun 22. päivänä pitämässään lehdistötilaisuudessa Trump ennakoi viiden arabimaan normalisoivansa suhteensa Israelin kanssa.
Syyskuussa presidentti Trump onnistui tuomaan neuvottelupöytään eurooppalaiset viholliset Serbian ja Kosovon, jotka sopivat keskinäisten taloussuhteittensa asteittaisesta normalisoinnista ja mikä yllättävintä, maiden Israelin suurlähetystöjensä siirtämisestä Jerusalemiin.
Presidentti Trumpin saavutukset rauhantekijänä ovat ylivoimaiset verrattuna keneen tahansa hänen edeltäjäänsä tai muuhun valtiojohtajaan toisen maailmansodan jälkeen. Kuitenkin laaja vastustus hänen persoonaansa ja konservatiivista politiikkaansa kohtaan estää mediaa ja läntisiä poliitikkoja antamasta hänelle siitä tunnustusta, tai edes huomioimasta näitä historiallisia saavutuksia.
Suomalainen media on hehkuttanut presidentti Martti Ahtisaaren ansaitun Nobelin lisäksi rauhantekijöinä milloin Pekka Haavistoa, Elisabeth Rehniä ja jopa Jutta Urpilaista, mutta Trump ei ole näiden sankareiden vertaiseksi yltänyt.
Tästä hyvänä esimerkkinä Helsingin Sanomat, joka ei hakukoneen mukaan vaivautunut kirjoittamaan sanaakaan Trumpin Nobel-ehdokkuudesta, ennen kuin palkinto oli jaettu. Voittajan ratkettua Hesari siteerasi lyhyessä Trumpiin viitanneessa jutussaan – ketäs muuta kuin – Jussi Halla-ahoa, jonka mukaan ”Nobelin rauhanpalkinto on politisoitunut, irtaantunut A. Nobelin palkintokriteereistä ja muuttunut vitsiksi. Julkisuuteen tulleista ehdokkaista Trump olisi varmaankin täyttänyt palkinnon ehdot parhaiten. Viittaan onnistumisiin Lähi-Idässä ja hyvään yritykseen Koreassa.”
Jeesuksen vuorisaarnan mukaan autuaita ovat rauhantekijät, tai englanninkielisen käännöksen mukaan siunattuja. Uuden UT2020-käännöksen mukaan Onnellisia ovat rauhantekijät: heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.
Tämä ei kuitenkaan koske Trumpia, eihän?
