Kirjoittanut
Taas kerran käydään keskustelua avioliitosta. Näin meille uskotellaan, kun teemana on sukupuolineutraali avioliittolaki. Itse en ole varma, käydäänkö todella keskustelua. Ja jos käydään, koskeeko se todella avioliittoa.
Jostakin puhutaan kyllä ja usein suurella paatoksella, mutta puhuminen ei ole sama kuin keskustelua. Ja puhujat viljelevät kyllä ahkeraan sanaa avioliitto, mutta antavat usein sanalle aivan uutta, hämärää ja hämäävää sisältöä.
Ei ole mikään yllätys, että avioliittokeskustelu ei tahdo olla nimensä veroinen. Ei kerta kaikkiaan ole mahdollista saada järkevää, rakentavaa keskustelua aikaiseksi kun argumenttien perusteet ovat yhtä kaukana toisistaan kuin itä on lännestä ja pohjoinen etelästä. Tällä tarkoitan sitä, että me perinteisestä avioliitokäsityksestä kiinnipitävät tukeudumme ja rakennamme vakaumukseen, että Jumala on luonut meidät miehiksi ja naisiksi ja että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.
Tästä seuraa väistämättä, että avioliitto ei ole eikä voi olla sukupuolineutraali. Ei sitä sellaiseksi saakaan, vaikka verbaalinen akrobatia olisi kuinka huikea tahansa.
Toista kantaa edustavat eivät usein anna paljoakaan painoa Jumalalle tai Hänen luomisjärjestykselleen. Ja he, jotka väittävät antavansa painoa tälle, eivät oikein jaksa uskoa, että Jumala todella on tarkoittanut, mitä Hän on sanassaan sanonut. He kuulevat jo Edenissä esitetyn kiusaajan kuiskauksen: olisiko Jumala todella sanonut… Lopulle maailman muuttuminen ja kaikki-muut-tekevät-näin-ajatus ratkaisee.
Tästä asetelmasta käsin on käyty niin sanottua keskustelua kahdesta aivan erilaisesta käsityksestä siitä, mitä avioliitto on.
Tähän perusasetelmaan on lisätty – selvästikin joko tietämättömyydestä tai hämäysmielessä – väitteet kaikkien oikeudesta rakastaa ja tulla rakastetuksi, kaikkien samanlaisuudesta lain edessä, ihmisoikeusaspekteja ja niin edelleen. Aivan niin kuin perinteinen avioliittokäsitys edustaisi jotakin päinvastaista.
Seurauksena on tiivis sumu, johon avioliitto määrätietoisesti ajetaan puhumalla aivan muusta kuin avioliitosta.
Väitteen perusteluksi muistutan siitä, että tämän prosessin aikaisemmassa vaiheessa väitettiin päämääräksi samojen juridisten oikeuksien saaminen niin hetero- kuin homoparille. Tämä on nyt muuttunut yhdeksi, mutta ei enää ratkaisevaksi asiaksi. Sama juridinen asema voidaan tietysti saavuttaa esimerkiksi kehittämällä parisuhdelakia, mutta se ei enää kelpaa. Nyt myönnetään avoimesti päämäärän olevan avioliittokäsityksen muuttaminen.
Tässä vaiheessa niin, että liitto on avioliitto, solmivatko sen sitten eri tai samaa sukupuolta olevat. Sanon tässä vaiheessa siksi, että ei avioliittokäsityksen muuttuminen/muuttaminen päädy tähän. Eihän vallitsevan ajatustavan mukaan ole valtion asia päättää, saavatko kolme, neljä tai vielä useammat ihmiset rakastaa toisiaan ”avioliiton” helmassa. Ja niin edelleen.
Lyhyesti: joko Jumalan säätämässä järjestyksessä pysytään tai sitten avataan Pandorran lipas ja silloin kaikki mahdolliset ja vielä tänään mahdottomat avioliittotulkinnat ovat mahdollisia.
Tämä ei ole mustamaalaamista tai pelottelua. Se on realismia, jonka todistajana on viime vuosien nopea muuttuminen tässä asiassa.
