Kirjoittanut
Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden toimittaja ja historiaa opiskellut filosofian maisteri.Isä, kiitos, että olet olemassa.
Vain sinä tiedät perheessäni, miksi on pakko karjua kurkkunsa kipeäksi, kun Suomi voittaa jääkiekossa.
Vain sinulla oli rohkeutta tulla epävarman kuskin nykivään kyytiin, kun sain ajokortin. Todistit luottavasi minuun silloin, ja aina muulloinkin.
Vain sinun halauksesi oli niin suuri, että siihen saattoi upota.
Kiitos siitä, ettet ollut kaukainen isä. Sinulla oli aikaa pelata kymmenen kertaa peräkkäin Afrikan tähteä tai kysellä ruotsin sanoja. Sinä olit henkilökohtainen taksini, veit ja toit etkä katsellut kelloa. Turvallisuuteni voitti yöunet. Annoit esimerkin suojelevasta miehestä. Ja sellaisia me naiset kaipaamme.
Kiitos, ettet huutanut, mutta ärähdit, kun oli pakko. Harvinaisuus oli tehokasta, ja sait minut hiljaiseksi.
Kiitos, että kehuit uusia mekkojani ja tunsin itseni kauniiksi.
Kiitos, että olit kiinnostunut elämästäni, rohkaisit ja jaoit hengellistä viisautta. Et vain kertonut lukevasi Raamattua, vaan näin sinut usein se kädessäsi. Uskosi on vakaa. Todistat arjessa, että Jeesusta kannattaa seurata, tuli mitä tuli.
Isä, kiitos kaikesta. Sinua tarvitaan.
