Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sansan toiminnanjohtaja ja Lähde-lehden päätoimittaja.”Kuvittele jos se mitä tapahtui Pariisissa, tapahtuisi siellä päivittäin viiden vuoden ajan”, sanoi Nour Kabbach. Hän pakeni kotikaupunkinsa Aleppon raskaita pommituksia Syyriassa joitakin vuosia sitten ja työskentelee nyt avustustyöntekijänä Beirutissa Libanonissa.
”Kuvittele vielä, että kaikki se tapahtuisi ilman maailmanlaajaa osanottoa menehtyneiden puolesta, ilman median erikoislähetyksiä minuutti minuutilta ja ilman tukea maailman johtajilta, jotka tuomitsevat väkivaltaisuudet”, Kabbach kirjoitti Facebookissa viikonloppuna. Lopulta hän sanoi: ”Kysy itseltäsi, miltä tuntuisi yrittää selittää lapsellesi, miksi terrori-isku ”toiseen omamme kaltaiseen kauniiseen kaupunkiin” sai maailmanlaajaa huomiota ja omasi ei.
Nour Kabbachin kysymykset kertovat oikeutetusti siitä epäsuhdasta, joka vallitsee uutishuomiossa terroritekojen suhteen. Viime torstaina Beirutissa tehdyissä pommi-iskuissa sai surmansa yli 40 viatonta ihmistä. Isku oli vakavin Libanonin pääkaupungissa sitten vuoden 1990. Vain vuorokausi myöhemmin tapahtuneet Pariisin iskut peittivät maailman mediassa alleen Beirutin tapahtumat.
Pariisin iskuissa kuoli 129 ihmistä ja yli 350 haavoittui. Tapahtumien vertailulle antaa kuitenkin pohjaa se, että Syyrian sodassa sama määrä ihmisiä kuolee ja haavoittuu lähes joka päivä. Sota Syyriassa on yksi niin Libanoniin kuin Eurooppaan suuntautuvien pakolaisvirtojen syy. Neljän miljoonan asukkaan Libanon on ottanut vastaan miljoona pakolaista ja turvapaikanhakijaa.
”Kun minun ihmiseni kuolivat, se ei saanut koko maailmaa suremaan, heidän kuolemansa oli vähäpätöinen hippunen kansainvälisessä uutisvirrassa, jotakin mitä tapahtuu tuolla jossain”, sanoi libanonilainen lääkäri Elie Fares sosiaalisessa mediassa. Monet libanonilaiset ovatkin kysyneet, onko arabien henki vähempiarvoinen kuin eurooppalaisten henki.
Niin Beirutissa kuin Pariisissa ihmiset ovat suuren tyrmistyksen, shokin ja surun vallassa. Kadut, kahvilat ja torit olivat viikonvaihteessa hiljaisempia kuin tavallisesti. Kummankin tragedian takana on ISIS, mikä on nostanut pintaan tunteen maailmanlaajasta haavoittuvuudesta. Ahdistus, pelko ja turvattomuus ovat levinneet kaikkialle.
Pelolle ei kuitenkaan pidä antaa valtaa. Kun pahan valta kasvaa ympärillä, on vahvistettava ääntä hyvän, rauhan, rakkauden, sovinnon ja anteeksiannon puolesta. On voimistettava rukousta niiden puolesta jotka kärsivät, ja niiden, jotka kärsimystä aiheuttavat. Maailma tarvitsee paitsi päättäväisiä poliittisia toimia väkivallan ja sotien kierteen katkaisemiseksi myös rohkeaa toivon viestiä. Viimeisenä kuolee toivo.
