Kirjoittanut
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.En enää muista, mistä sain idean. Ehkä joku kirjoitti siitä Facebookissa. Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten päätin kokeilla kiitollisuushaastetta. Jäin koukkuun.
Irrotin tyhjän lasipurkin kyljestä etiketin ja sidoin purkin suulle kauniin rusetin. Hankin nauhan värisiä paperilappuja. Viikon varrella keräsin lapuille kiitosaiheita, ja mitä pidemmälle aika kului, sitä pienemmäksi käsialani muuttui ja täydemmiksi laput tulivat. Oli kuin kiitollisuuskapasiteettini olisi kasvanut sitä mukaa kuin kiinnitin huomioni hyviin asioihin.
Kiitollisuusharjoitus auttoi minua näkemään yhä paremmin Jumalan hyvyyden ja armon elämässäni. Se vahvisti luottamustani häneen. Ja kun luotin häneen, tuntui kuin olisin magneetin tavoin vetänyt Jumalan armoa ja hyvyyttä puoleeni.
On kuitenkin pakko puhua myös kärsimyksestä. Oma sairaus tai läheisen ennenaikainen kuolema, sotapakolaisuus tai vanhuksen yksinäisyys, avioero tai monenlainen epävarmuus. Olemme jälleen saman epärealistiselta tuntuvan väitteen äärellä kuin Psalmin 23 alussa: “Ei minulta mitään puutu.” Miten niin ei puutu? Entä miten Psalmin 23 viimeisen jakeen “hyvyys ja armo” näkyvät elämässäni?
Kuitenkin kautta vuosisatojen ne kristityt, jotka ovat riippuneet kiinni Jeesuksessa inhimillisesti mahdottomissakin olosuhteissa, todistavat, että lopulta he ovat kyenneet näkemään Jumalan rakastavan läsnäolon ja hänen kätensä avun vaikeissakin tilanteissa.
Esimerkkinä tästä on vaikka hollantilainen Corrie Ten Boom, joka vietiin juutalaisten auttamisen takia keskitysleirille ja joka näki sisarensa kuolevan siellä. Vapautumisensa jälkeen hän matkusti Saksaan tapaamaan julmimpia vartijoitaan ja antoi heille anteeksi.
Kiitollisuus parantaa elämänlaatua
Tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on taipumusta kiitollisuuteen, toipuvat koettelemuksistaan muita nopeammin. Yhdysvaltalaisen kiitollisuustutkija Robert Emmonsin mukaan kiitollisuus vahvistaa psyykkistä kestokykyä sekä lisää ilon ja toiveikkuuden kokemista.
Kiitollisuudella voi olla myös fyysistä terveyttä edistävä vaikutus: muun muassa immuunijärjestelmän vahvistuminen, verenpaineen aleneminen ja unen laadun paraneminen.
Kaiken lisäksi kiitolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita myötätuntoisempia, armollisempia ja avuliaampia. Ei ihme, että Paavalikin kirjoittaa: “Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi.” (1. Tess. 5:18 UT2020).
Millaista “lantaa” jätät jälkeesi?
Samalla kun keräsin lapuille syitä kiitollisuuteen, aloin listata myös tilanteita, joissa olin saanut olla siunaukseksi muille. Sekin oli ilahduttava harjoitus. Huomasin, että Jumalahan käytti minua pienillä tavoilla pitkin viikkoa. Ei tarvinnutkaan tehdä mitään ihmeellistä.
Jumalan “hyvyys ja armo” siis seuraavat minua, mutta seuraako elämästäni hyvyyttä ja armollisuutta? Phillip Keller kirjoittaa kirjassaan Hyvän paimenen hoidossa, että oikein hoidettuina lampaat jättävät laitumilla jälkeensä siunauksen. Niiden lanta on nimittäin hyvää lannoitetta. Laiduntaessaan ne myös pitävät aluskasvillisuuden, myös haitalliset rikkakasvit, kurissa.
Uskallatko sinä harjoitella luottamista Jeesuksen hyvyyteen ja armoon kaikkina päivinäsi, myös vaikeina? Mahdottomaltahan se voi tuntua. Se vaatii uskossa ojentautumista sitä kohti, että Jumala on hyvä. Kaikesta huolimatta.
Entä jaatko eteenpäin hyvyyttä, jota olet itse saanut? Miltä se voisi näyttää? Tai voisitko harkita, että alkaisit kerätä kiitosaiheita jossakin muodossa? Vuodenvaihde voisi olla hyvä aika aloittaa. (Yksi vaihtoehto voisi olla puhelimeen ladattava Presently-sovellus.) Jos teet niin, oma hyvinvointisi lisääntyy. Ainakin näin on käynyt minulle. Uskon, että siten tuomme myös iloa Jumalalle.
Voiko Jumalaan luottaa -sarja, osa 12
Lue sarjan aiemmin ilmestyneet blogit tästä.
