Kirjoittanut
Olen seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja. Kristillisiä harrastuksiani ovat mm. Israel-työ, jota teen oman kirkkokuntani ohella myös Israelin Ystävien liittohallituksessa sekä Kristillinen teatteriyhdistys Kristy, jossa olen pari kymmentä vuotta näytellyt ja pari näytelmää olen itsekin teatterille kirjoittanut. Siviilissä olen sairaanhoitopiirin johtaja, sairaalaneuvos, ns. soteveteraani, kymmenen vuotta soteuudistusta tehnyt ja siinä myös omat traumani hankkinut. Yhden vaimon mies, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden tyttären tyttären ja yhden tyttären pojan ukki. 68-kertainen maratonin juoksija.Tapaus Timo Soini oli kuluneen viikon perjantain uutiskärki: ulkoministerin luottamuksesta äänestettiin eduskunnassa. Luottamusta löytyi, onneksi, ja hiukan onneton episodi siirrettiin historiaan. Tuskinpa vapaakirkollinen kansa on milloinkaan iloinnut paavin kirkon jäsenen puolesta niin kuin nyt! Meillä Seinäjoellakin vapaaseurakunnan rukous- ja paastoviikon perjantain rukoushetkessä siunattiin Soinia. Jos tästä epäluottamuslauseyrityksestä jotain hyvää hakee, niin ainakin se vähän loi umpeen sitä juopaa, jota protestanttien ja katolisten välillä on ollut ainakin Jan Hussin teloittamisesta asti.
Ihan vilpittömästi on kunnioitettava Soinia siitä, miten suoraselkäisesti hän puolustaa uskonvakaumuksensa pohjalta nousevaa eettistä linjaa. Jotkut ovat leimanneet ulkoministerin katolisuuden ja aborttikannan mediatempuksi. En usko: paljon enemmän ääniä tuo profiloituminen vaikka hevosmieheksi (sitäkin Soini on) kuin fundamentalistikristityksi ja vielä katoliseksi.
Koko kohu Soinin aborttikannanotoista on median itsensä luoma ja median paisuttama. Soinin kynttilähartaudet ja blogit olisivat menneet ihan huomiotta, jos ei media olisi niihin tarttunut. Tietysti voidaan sanoa, että median tehtäväkin on toimia valtaa käyttävien valvojana ja nostaa esille asioita, joita äänestäjän on tärkeätä tietää. Se on sitten median suorittamaa valintaa ja vallankäyttöä, nouseeko ylös ulkoministerin vapaa-ajan harrastukset tai vaikkapa suuryritysten käyttämä valta työlainsäädännössä. Suuri osa mediastakin on rahoittajariippuvaista, ja aihevalikointi sen mukaista
Tokihan ulkoministeri joutuu arvioimaan tekemisiään ja ulostulojaan myös siitä näkökulmasta, että hän edustaa Suomea. Kuitenkin eduskuntakeskustelussakin tuotiin esille se, että ministerit ovat voineet ottaa kantaa Suomen virallisesta linjasta (mikä se sitten milloinkin on: se lienee koottavissa niistä monikansallisista valtiosopimuksista, joissa Suomi on mukana, sekä kulloisestakin hallitusohjelmasta) poikkeavasti myös ulkopoliittisiin kysymyksiin. Esimerkkeinä on tuotu esille mm. suhtautuminen Venäjä-boikottiin ja NATO-jäsenyyteen; niissä on ollut ministeritason ulostuloja, jotka eivät ole noudattaneet hallitusohjelman jargonia. Keskustelu Soinista tässä tapauksessa on pääasiassa politiikkaa, jossa haetaan asemia vaaleihin eikä todellisuudessa vakavaa huolta siitä, mitä ministerin sopii tai ei sovi tehdä.
Itse aborttikysymys on toki aika kompleksinen ja ymmärrettävästi syntyy erilaisia näkemyksiä, kun ihmisten arvoprioriteetit ovat erilaisia. Itse en osaa oikein millään pitää sosiaalisia perusteita eettisesti hyväksyttävinä perusteina abortille. Totta on, että lapsensaanti voi aiheuttaa sietämättömiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia. Mutta minusta eettisempää olisi, että yhteiskunta huolehtisi sellaisista tuki- ja suojajärjestelmistä, että synnyttäminen olisi aina mahdollista. Totta kai se maksaisi yhteiskunnalle, mutta elämänsuojelu saakin maksaa. Sitä ajatusta minun on ihan mahdotonta hyväksyä, että aborttioikeuden puoltamiseksi vedotaan ihmisoikeuksiin tai naisen oikeuteen päättää omasta kehostaan. Syntymätön vauva ei ole osa naisen kehoa. Syntymättömälläkin on ihmisoikeudet, joista tärkein on oikeus elämään.
Olen aborttiprosesseja sen verran myös nähnyt, että tiedän päätöksen olevan monelle naiselle todella raskas. Jos joku päätyy aborttiin vaikkapa sosiaalisista syistä kuten laki nykyään mahdollistaa, tukea hän tarvitsee ja rakkautta, ei tuomiota, ei ainakaan meiltä, jotka olemme kohdanneet Vapahtajan.
Siunausta vaan täältä Vapaakirkonkin suunnasta (selvennyksenä: tämä ei ole Vapaakirkon virallinen kanta, vaan blogistin yksityinen ja vapaa-ajalla kirjoitettu, vaikka kirjoittajalla onkin virallinen asema Vapaakirkossa) ja jaksamista Sinulle, veljeni Kristuksessa, ulkoministeri Soini!
