Kirjoittanut
Pohjois – Carolinan osavaltion yliopiston tutkijat julkaisivat eilen (1.12.2015) vuosisadan merkittävimmän tutkimustuloksen, joka tulee muuttamaan vallitsevan käsityksen maailman historiasta:
https://news.ncsu.edu/2015/12/schweitzer-vessels/
1700 – luvulle asti uskottiin, että kerroskivilajit fossiileineen ovat vedenpaisumuksen tai suurten luonnonmullistusten synnyttämiä. Lakimies Charles Lyell ja teologiaa opiskellut Charles Darwin mullistivat tuon maailmankuvan, kun ’Lajien synty’ – kirja julkaistiin vuonna 1859. Uusdarvinismin mukaan elämä on kehittynyt alkusolusta ja kerroskivilajit ja niiden sisältämät fossiilit kertoisivat elämän kehityksen tarinan. Maaperän kerrostumat olisivat muodostuneet nykyisellä hitaalla kertymisnopeudella vähitellen satojen miljoonien vuosien saatossa ja jos kerrostumassa on dinosauruksen fossiileja, sen täytyy olla yli 65 miljoonan vuoden ikäinen.
Verisuonia dinosauruksen kivettymättömästä luusta
Tutkijat ovat löytäneet useita suuria dinosauruksen luita, joiden sisällä on jäljellä kivettymätöntä luuta, josta luuaines voidaan hapolla liuottaa pois. Pehmytkudoksia on niistä löydetty jo 1960 – luvulta alkaen. Tutkijat ovat nyt varmistaneet, että verisuonen kaltaiset rakenteet, jotka eristettiin 80 miljoonan vuoden ikäisestä hadrosauruksen fossiilista, ovat eläimen alkuperäisiä kudoksia, eikä kyseessä ole bakteerimassa tai muu näytteen saastuminen.
Miten tutkijat tulkitsevat tuloksen?
Jokainen maallikko, joka vaivautuu ajattelemaan itsenäisesti, ymmärtää että veri ja kimmoisuutensa säilyttäneet verisuonet eivät voi säilyä märässä hiekkakivessä, haisevan ja puoliksi mädäntyneen luun sisällä 80 miljoonaa vuotta! Tutkijoille kysymys on vaikeampi. Äskettäin eräs tutkija erotettiin kalifornialaisesta yliopistosta, kun hän julkaisi maallistuneessa tiedelehdessä täysin oikein tehdyn tutkimuksensa, joka osoitti, että Triceratops dinosauruksen sarven uumenissa oli sen säilynyttä pehmytkudosta. Pohjois – Carolinan yliopiston tutkijat toteavatkin, että heidän havaintonsa ovat lisä kasvavaan todistusaineistoon, joka osoittaisi, että solujen ja verisuonten kaltaiset rakenteet voisivat säilyä vuosimiljoonien ajan. Tuoreet tutkimustulokset vahvistavat samalla myös aikaisemmat havainnot sekä dinosaurusten valkuaisaineiden säilymisestä (kyseessä eivät siis ole bakteerien valkuaisaineet) että tutkimusmenetelmien luotettavuuden merkittävästä parantumisesta.
Fossiilien molekyylien tutkija Tim Cleland demineralisoi Brachylophosaurus canadiensin sääriluun palan. Tämä dinosaurus olisi uusdarvinismin mukaan vaeltanut alueella 80 miljoonaa vuotta sitten. Näyte tutkittiin korkean erotuskyvyn massaspektroskopialla ja siinä havaittiin useita selkeitä, verisuonten solujen rakenteisiin liittyviä, valkuaisaineita. Yksi valkuaisaineista oli myosiini, joka liittyy verisuonten seinämän sileään lihaksistoon. Valkuaisaineen aitous luonnollisesti varmistettiin immunologisilla menetelmillä.
Tutkijat varmistivat tulosten oikeellisuuden toistamalla tutkimuksen kanan ja strutsin luilla, joita he pitävät dinosaurusten elävinä sukulaisina. Valkuaisaineiden rakenne oli yhteensopiva sekä moderneissa että fossiilinäytteissä. Tämä ei tietenkään vahvista polveutumista, vaan osoittaa että kyseessä olivat verisuoniin liittyvät valkuaisaineet. Käytetty tutkimusmenetelmä vahvisti aikaisemmat valkuaisainetutkimukset ja mahdollisti uusien eristämisen, koska tutkimus rajattiin koskemaan vain verisuonia ja tämä lisäsi mahdollisuutta tutkia solujen valkuaisaineita.
”Tutkimus on ensimmäinen sukupuuttoon kuolleen eläimen suora verisuonten analyysi ja antaa meille mahdollisuuden tutkia minkälaiset valkuaisaineet ja kudokset voivat säilyä ja miten ne muuttuvat fossiloitumisen seurauksena”, Cleland toteaa. ”Tämä avaa uusia tutkimusväyliä sukupuuttoon kuolleiden eläinten sukulaisuuden tutkimiseen ja voimme tunnistaa merkittäviä valkuaisaineiden muunnelmia ja niiden syntyä kehityslinjoissa”. Valkuaisaineiden erosta ei kuitenkaan voida tehdä kehitysopillisia johtopäätöksiä, sillä eri valkuaisaineista tehdyt ”sukupuut” eivät suinkaan aina kerro samaa tarinaa.
Tutkimusyhteenveto
Useista, jopa 80 miljoonan vuoden ikäisistä dinosaurusten luunäytteiden kuoriosan kappaleista eristettiin luun poisliuottamisen jälkeen verisuonten kaltaisia rakenteita, jotka sijainniltaan, muodoltaan, joustavuudeltaan ja läpinäkyvyydeltään sopivat verisuoniksi. Näiden arveltiin olevan joko luun alkuperäisiä verisuonirakenteita tai bakteerimassaa (biofilmiä) joka olisi täyttänyt tilan alkuperäisen kudoksen hajoamisen jälkeen. Testasimme oletuksen näytteiden alkuperäisyydestä osoittamalla valkuaisaineiden olemassaolon korkean erotuskyvyn massaspektrometrian ja immunofluoresenssin avulla. Oletus vahvistettiin kaksinkertaisella todistusaineistolla. Dinosauruksen valkuaisaineen rakenne on johdonmukainen verrattuna kanan ja strutsin vastaavien valkuaisaineiden aminohappojärjestykseen eikä sovi bakteerien, sienien tai muun eloperäisen soluliman rakenteeseen. Massapektrometrian tunnistamat valkuaisaineet sijaitsivat kudoksissa, joihin vasta-aineet kiinnittyivät ja ne voitiin näin tunnistaa.
Johtopäätökset
Elämme mielenkiintoista aikaa. Viime lokakuussa myönnettiin Nobel – palkinto, tutkimuksesta, joka osoittaa uusdarvinismin mahdottomuuden. Alkusolu ei nimittäin pääse kahdentumaan edes lähtötelineistä, ellei siihen ole esiasennettu monimutkaista kopiointivirheiden korjausjärjestelmää. Nyt kerroskivilajien iänmääritys on kumottu, sillä 80 miljoonan vuoden ikäinen verisuonia sisältävä dinosaurusfossiili ei voi olla kuin joidenkin tuhansien vuosien ikäinen. Löydetyt joustavat verisuonet tuhoutuisivat myös hapettomassa tilassa viihtyvien bakteerien toimesta ja vaikka niitäkään ei olisi, edes rautaliuos ei säilyttäisi näitä molekyyliketjuja vuosimiljoonia. On arvioitu, että valkuaisaineet eivät voi säilyä yli kolmea miljoonaa vuotta edes kaikkein ihanteellisimmissa ympäristöissä. Dinosaurukset ovat hautautuneet nopeasti jättiläismäisessä tulvassa noin 4500 vuotta sitten. Dinosaurusten suuria ”hautausmaita” on löydetty kaikkialta maailmasta samoin kuin lukuisia moderneja lintuja ”dinosaurusten ajan” kerrostumista. Havainnot sopivat parhaiten luomiseen ja vedenpaisumukseen.
