Kirjoittanut
Kirjoittaja jakaa mietteitään Mielen päällä -ohjelmasarjassa Radio Deissä tiistaisin kello 14.45 ja torstaisin kello 19.03.Olen viime aikoina havainnut monenlaisia ilmiöitä ja asenteita kristittyjen keskuudessa. Minusta ne ovat huolestuttavia. Facebookissa on ollut USA:n vaalien jälkimainingeissa kymmeniä ja kymmeniä postauksia, joiden mukaan Donald Trump on Jumalan lähettämä mies. Vastaavasti Hilary Clinton on nähty liberaalina, joka on vaaraksi kristillisille arvoille.
Perusteluina Trumpin ”Jumalan valinnalle ” on esitetty hänen suopea suhtautuminen Israeliin ja abortin vastustaminen. Tekevätkö nämä hänestä Jumalan lähettilään, jota jotkut ovat ajaneet kuin käärmettä pyssyyn? Sen sijaan lista, mitä muita asioita hän vaaleissa ajoi, olivat kaikkea muuta kuin ”Jumalan lähettiläälle” on sopivaa. Pelottavinta on ollut toisella tavalla ajattelevien kyseenalaistaminen. Heidät on leimattu Clintonin tavoin liberaaleiksi, epäilyttäviksi kristityiksi. Tätä ei tietenkään sanota ääneen, annetaan ymmärtää rivien välissä.
Vihollisia on nähty muuallakin, itseasiassa uskovaisten ilma on sakeana vihollisista.
Homot ovat tietenkin ihan oma lukunsa. Jos joku on homo, hänen elämäänsä ja kokemuksiaan ei tarvitse kuunnella, he ovat suuri uhka moraaliselle puhtaudelle. Jos siis naapurissa asuu homoja, kristitty hetero on vaarassa. Homo on irstaileva perverssi, joka ei osaa rakastaa ja arvostaa Jumalan säätämää mies ja nainen-liittoa. Jostain mysteerisestä syystä kristityt eivät näe homoa kuin seksuaalisesta näkökulmasta. Hänen ihmisarvonsa-jos sellaista on – mainitaan sivulauseessa. Homojen puolustaja tuomitaan tietenkin samassa rytäkässä. Ja auta armias, jos puolustaja on kristitty, silloin Sanan miekka viuhuu! Nimimerkillä kaiken kokenut.
Kuuntelin hiljattain kristillistä radio-ohjelmaa. Ohjelman vetäjä puhui vihollisista, joita oli niin paljon, että tipahdin kärryiltä. Sain vaikutelman, että vihollisia olivat kaikki, jotka eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Huippu oli hänen loppurukouksensa, jossa hän anoi Jumalalta voimaa ja valtaa kukistaa kaikki viholliset. Minua kylmäsi. Kun näin ajatellaan, ei ihme, että viholliskuvia ilmestyy, kuin sieniä sateella! Vaihdoin kanavaa, veljen uskonnollisuus oli pelottavaa ja itselleni täysin vierasta. Jäin miettimään, mitä tällainen mustavalkoinen ajattelu saa aikaan kuulijoissa, jotka ovat luovuttaneet oman ajattelunsa ja hengellisen kasvunsa toisten päätettäväksi.
Oletuksemme muista ihmisistä ilman parempaa tietoa ovat vaarallisia, koska ne lokeroivat. Uskonnollisella ylemmyydellä ei ole mitään tekemistä aidon hengellisyyden kanssa. Todellisuudessa se on kiihkoa.
Kerron esimerkin tuoreesta tapauksesta. Olimme ystäväni kanssa katsomassa yhteistä ystäväämme sairaalassa. Istuimme yleisöaulassa, kun joku uskovainen tuli kättelemään minua sanoen rauhaa. Vastasin tietenkin samoin. Silloin miehen ilme muuttui, ja hän sanoi: ”Vai rauhaa, rauhaa. Joopa joo.” Tämän sanottuaan hän lähti. Katsoimme ystävieni kanssa toisiamme silmät selällään.
Miehen viesti oli tietenkin se, että rauhan tervehdykseni ei vastannut sitä olettamusta, joka hänellä oli minusta. Vastoin parempaa tietoa, puhumattakaan keskustelusta kanssani, hän oli päättänyt, etten ole uskovainen.
Minun on tunnustettava, että olen itsekin toiminut näin julmasti sisariani ja veljiäni kohtaan.
Tällaiseen asenteeseen on vain yksi lääke: parannuksen tekeminen. Viholliskuvat saavat aina tavalla tai toisella alkunsa oman todellisuutemme lukkoon lyömisestä. Elämää on kuitenkin itsemme ulkopuolellakin.
Jippu & Rainer Friman ja ihmisen ääni Radio Deissä keskiviikkoisin kello 16, uusintana tiistaisin klo 22.
