Kirjoittanut
Vuokko Vänskä on pitkän linjan journalisti, jolla on myös kahdenkymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanista.Ymmärsin, että kyse on uskonnosta. Kysyin vierustoveriltani, onko tuo Koraanin lukua. ”Ei, se on rukous”, hän vastasi. ”Mitä siinä rukoillaan?” ”Turvallista matkaa ja sen sellaista”, vieressä istuva pariskunta vastasi. Kaupallisen yhtiön lento aloitettiin siis rukouksella, johon kaikki hiljentyivät.
Olisi vaikea kuvitella vastaavaa vaikkapa SAS:n, Lufthansan tai Finnairin lennoilla. Miltä se nyt kuulostaisi, jos monitorista luettaisiin Isä meidän -rukous tai Herran siunaus? Eikö se vaikuttaisi siltä, että lentokapteeni ei hallitse hommaansa, kun turvautuu ylempiin voimiin? Meillähän rukoukseen turvaudutaan äärimmäisen hädän hetkellä ja silloinkin ehkä vain hiljaa sydämessä. Uskonto ja julkinen elämä on meillä Suomessa todellakin erotettu tarkoin toisistaan.
Egyptissä vietettiin tammikuun lopulla saksalaisen Lähi-idän evankelisen lähetyksen EMO:n perustaman sairaalan satavuotisjuhlaa Assuanissa. Olin mukana tuossa juhlassa. Kristillisten kirkkojen edustajien lisäksi juhlapuheita pitivät paikalliset kaupungin edustajat ja uskonnolliset johtajat. Muslimit aloittivat puheensa Allahin nimessä. Mutta eivät paikalliset kristityt sen vuoksi olleet tuomatta ilmi omaa uskon vakaumustaan. Oli aivan normaalia ja korrektia, että kristityt puhuivat Raamatun sanaa, lauloivat ylistystä Herralle ja rukoilivat Kaikkivaltiasta Jumalaa. Tilaisuudessa puhuttiin myös ristin miehestä ja hänen uhristaan.
Kun Suomessa joku mainitsee Jumalan nimen muuten kuin kiroillakseen, siitä tulee suuri uutinen. Puhumattakaan Jeesuksen nimen lausumisesta muualla kuin kirkon saarnastuolissa. Muuta pidetään jeesusteluna.
Tiedotusvälineissä pohditaan, onko sopivaa sotkea uskontoa ja politiikkaa tai ylipäätään ottaa huomioon Jumalaa suomalaisessa elämänmenossa.
Luterilaisen regimenttiopin tulkinta, jonka mukaan maallinen ja hengellinen elämänalue on erotettava toisistaan, on viety niin pitkälle, ettei kristinuskolla katsota olevan yhteiskunnallista sanottavaa. Käytännössä ei kuitenkaan ole olemassa arvotyhjiötä. Jos kristinusko sysätään syrjään, tilalle tulee jotain muuta. Miksi emme siis olisi rohkeasti kristittyjä kaikilla elämän alueilla!
