”Eheyttäjille” sakkoja – vaiko vankilatuomio?

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen niin sanotun eheyttämisen kieltoa ajava kansalaisaloite Rikkomaton saavutti tarvittavan kannattajamäärän 25.6.2023 ja etenee syksyllä eduskuntaan. Aloite ajaa ”eheyttämisen” kriminalisointia, mikä tarkoittaisi sakkoja ja/tai vankilatuomiota ”eheyttämiseen” syyllistyneelle. Aloite on tekstiltään sama kuin aiempi kriminalisointia ajanut kansalaisaloite Ehjänä syntynyt, joka raukesi keväällä 2023 vaalikauden vaihtuessa.

Molemmissa aloitteissa, myös uudessa, on vakavia epäjohdonmukaisuuksia ja ongelmia. Sateenkaariaktivistit pitävät itsestäänselvyytenä, että sukupuolen itsemäärittely biologisesta sukupuolesta riippumatta on ihmisoikeus. Monien mielestä transhoidot pitäisi avata jopa alaikäisille. Samaan aikaan Rikkomaton-aloite pyrkii kieltämään itsemääräämisoikeuden silloin jos transsukupuolinen haluaa mukautua biologiseen sukupuoleensa tai samasta sukupuolesta kiinnostunut haluaisi tutkia seksuaalisuutensa joustavuuden mahdollisuutta heteroeroottiseen suuntaan. Muutos yhteen suuntaan sallitaan, mutta toiseen suuntaan se olisi rikollista.

Rikkomaton-aloitteen toinen ongelma on sen ajama antidemokraattisen valvontayhteiskunnan malli. Aloitetekstin mukaan lain hyväksyminen “sulkisi eheytyshoitoja tarjoavat toimijat yhteiskunnan eri palveluiden ja etujen ulkopuolelle”, ja “eheytyshoitoja” tarjoava yhdistys voitaisiin lakkauttaa.

Aloitetta tukeva Seta menee omassa kannanotossaan (5.3.2022) vielä pidemmälle. Seta olisi kieltämässä myös “eheyttämistä” tukevan tiedonvälityksen ja mainostuksen sekä puuttumassa uskonnonvapauteen “eheyttämisen” kieltämisen varjolla. Jopa matkan välittäminen, järjestäminen tai sen rahoittaminen muutospyrkimyksiin osallistumiseksi Suomen rajojen ulkopuolella olisi rikollista. Tällaisen haaveileminen on totalitaarista: se on kuin Putinin Venäjä, mutta päinvastaisella ideologialla.

Lisäksi aloite vetoaa vanhentuneeseen tutkimustietoon. Laajasti toistettu väite “eheytyshoitojen” aiheuttamasta itsemurhariskistä on todettu äskettäin tieteellisessä tutkimuksessa vääräksi. Sullins (2022) analysoi uudelleen tämän hetken merkittävimmän tutkimuksen tiedot (Blosnich 2020), jonka ongelma oli se, että se ei erotellut itsetuhoisuuden ajankohtaa suhteessa muutosyritykseen. ”Eheytyshoitoa” ei voi syyttää sitä edeltävästä itsetuhoisuudesta. Syy-seuraus-logiikka ei toimi niin. Kun otettiin huomioon itsetuhoisuus muutoshoidon aikana ja sen jälkeen niin merkittäviä eroja ei löytynyt suhteessa niihin, jotka eivät koskaan olleet osallistuneet muutosyrityksiin.

Kansalaisaloitteen keskeinen väite “seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä ei voida muuttaa ‘eheytyshoitojen’ kaltaisilla toimenpiteillä” ei sekään pidä paikkaansa. Aloitteessa viitataan Yhdysvaltain psykologisen yhdistyksen (APA) kannanottoon vuodelta 2021, jonka mukaan hoitoja ei pitäisi järjestää. Aloitteessa ei kuitenkaan oteta huomioon, että vuoden 2021 kannanotossa viitataan hyväksyvästi aiempaan selvitykseen vuodelta 2009. Sen mukaan “eheytyshoitojen” tehosta ei ole todisteita kumpaankaan suuntaan.

Kansalaisaloite ja ”eheyttäminen” ovat saaneet paljon huomiota kesän ja alkavan syksyn aikana. Aiheesta ovat julkaisseet Ilta-Sanomat^[1] (3.6., 1.7., 3.7.), MTV-uutiset^{[2] (3.7.)}, Kainuun Sanomat (3.7.),^[3], YLE[4], Iltalehti[5] ja Helsingin Sanomat[6]. Uutisoinnissa on otettu esille Suomen Elävät Vedet ry (aiemmin Aslan ry) ja kertomuksia eheytymisyritysten vahingollisuudesta.

Uutisia vaivaa vääristynyt kuva siitä, miten “eheyttämiseen” yhdistetyt kristilliset yhdistykset todellisuudessa toimivat. Keskityn tässä blogissani ylle tiivistettyihin aiheisiin.

Kansalaisaloitteiden totalitaarisiin piirteisiin olen kuitenkin ottanut kantaa aiemmin yhdessä Suomen Evankelisen Allianssin (SEA) puheenjohtajan Kirsi Rothforsin kanssa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa 3.2.2023. Suosittelen vahvasti lausuntomme lukemista.

Mitä ”eheyttäminen” tarkoittaa?

Kansalaisaloitteen mukaan ”eheytyshoidoilla ja -terapioilla tarkoitetaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtääviä hoitomuotoja.” Tämä määritelmä ei ole tarkka vaan tarkoitushakuisesti niin laaja, että siihen voidaan lukea melkein mitä tahansa. Setan hallitus linjasi 5.3.2022, että kriminalisointi pitää ulottaa myös ”uskonnonharjoitukseksi luettaviin muutospyrkimyksiin tähtääviin käytäntöihin (kuten yhteinen rukoilu toisen puolesta seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun muuttamiseksi)”.

Ehdotettu ”eheytyshoitojen” kielto antaa ymmärtää, että lähes kaikki erilaiset ei-toivottua samaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta tai sukupuolista poikkeamaa käsittelevät terapiamuodot olisivat yhtä lailla vahingollisia tai epäeettisiä. Jäljelle jäävät vaihtoehdot joko olisivat LGBT-näkökulmaa vahvistavia tai terapeutti ainakin kokisi olevansa pakotettu kallistumaan siihen suuntaan, koska muutoin olisi pelättävä joko rikosoikeudellisia tai ammatillisia seuraamuksia. Tämä vaarantaa potilasturvallisuuden ihmisille, jotka haluavat elää uskonsa tähden selibaatissa tai etsi mahdollisuuksia seksuaalisuuden joustavuudelle heteroeroottiseen suuntaan. Olen kuullut lukemattomia kertomuksia siitä miten liberaali pastori tai mielenterveyden ammattilainen on yrittänyt käännyttää tällaisen henkilön.

Pastori saa siis rukoilla parantumisihmettä MS-tautia sairastavalle, mutta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön kohdalla hän saisi sakkoja tai joutuisi vankilaan. Ajattele tilannetta, jossa transsukupuolinen haluaisi hyväksyä oma biologisen sukupuolensa ja välttää kirurgiset leikkaukset. Jos pastori, sielunhoitaja tai psykoterapeutti tukisi häntä siinä prosessissa hän syyllistyisi kansalaisaloitteen mukaan rikolliseen toimintaan. Sateenkaariaktivistien logiikalla eheyttäminen sallitaan kirurgin veitsellä, mutta ei puheterapialla.

Kristillisissä piireissä on käytetty termiä ”eheytyminen”, joka kertoo prosessista, jossa rikkinäiseksi itsensä kokeva henkilö itse omasta tahdostaan etsii eheyttä jollakin elämänsä alueella. Kansalaisaloite vääntää ”eheytymisen” negatiiviseksi termiksi ”eheyttäminen”, joka kertoo henkisestä ja hengellisestä väkivallasta.

Tästä esimerkkinä on Helsingin Sanomien artikkeli (16.7.2023) SLEY:n toiminnassa olleesta naisesta. Hän oli yrittänyt kieltää naisiin liittyvät tunteensa. Hän pakottautui seurusteluun miehen kanssa, vaikkei ollut eroottisesti kiinnostunut miehistä, ja yritti itse muuttaa itseään. Hänen puolestaan rukoiltiin kaksi kertaa: yhden kerran ystävä rukoili homoutta poistumaan ja toisen kerran Italiassa Hillsong-kirkossa rukoiltiin, että hän voisi vastustaa homoutta. Useissa muissa kesän uutisissa ihmiset ovat kertoneet, että heitä on yritetty ”eheyttää” ajamalla ulos ”homodemonia”.

Pastori saa siis rukoilla parantumisihmettä MS-tautia sairastavalle, mutta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön kohdalla hän saisi sakkoja tai joutuisi vankilaan.

Edellä kerrottujen ”eheyttämismetodien” toimimattomuus oli juuri se syy miksi Aslan ry perustettiin 1991. Olimme yrittäneet itse muuttua ja rukoilla sen tapahtumista. Jotkut yrittivät kieltää tunteensa. Toisista oli yritetty ajaa ulos ”homodemonia”. Jotkut pakottautuivat heterosuhteeseen. Joidenkin puolesta oli rukoiltu, että Jumala muuttaisi heidät. Yksinkertaisia ja ahdistusta tuottavia pikaratkaisuja, joista yksikään ei toiminut!

Itsekin vastustan tällaista traumatisoivaa toimintaa! Vaikka rukouksella on suuri merkitys sielunhoidossa, se ei tarkoita pikaista simsalabim-paranemista yhden tai kahden rukouskerran jälkeen. En usko, että sellaista tapahtuu, enkä ole sellaista nähnyt.

Aslan ry ja sittemmin Elävät Vedet ry ovat kouluttaneet herätyskristillisiä seurakuntia ja -järjestöjä noin 30 vuoden ajan, jotta edellä mainittua toimintaa ei tapahtuisi. Havaintojeni mukaan haitallinen toiminta on vähentynyt, vaikka se ei valitettavasti ole kokonaan lakannut. Silti Elävät vedet on toistuvasti saanut sateenkaariaktivistien syytökset muiden tahojen harjoittamasta eheyttämisestä.

Elävät vedet ry:n edustajat vastasivat syytöksiin Helsingin Sanomissa (3.7. 2023): ”Järjestö kiistää harjoittavansa tai tarjoavansa niin kutsuttua eheytysterapiaa tai eheytyshoitoja. ’Yksikään ihmisistä, jotka sanovat, että tapahtumamme pyrkivät eheyttämään, eivät ole osallistuneet kursseillemme. Me emme tarjoa terapiaa, vaan tukea ja mahdollisuuden pohtia näitä asioita’, Andrew Chambers sanoo. ’Sana eheyttäminen kuulostaa joltakin, mikä tapahtuu ulkopuolelta. Me pidämme parempana sanaa eheytyminen. Eheytymistä voi tapahtua hyvässä ilmapiirissä’, Sirkku Chambers lisää.”

Sanat kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Heti seuraavana päivänä (4.7.2023) Helsingin Sanomat julkaisi uutisen, jossa Rikkomaton-kansalaisaloitteen Julia Peltonen (Trans ry:n varapj) syytti Elävien Vesien kesäviikkoa eheyttämisestä ja vaati, että valtiovallan pitäisi kieltää koko toiminta.

Amerikan psykologisen yhdistyksen näkökulma

Kansalaisaloite lepää tämän väitteen varassa: ”Tieteellisen tutkimustiedon perusteella seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä ei voida muuttaa eheytyshoitojen kaltaisilla toimenpiteillä.” Väite ei pidä paikkaansa. Perusteellisin selvitys seksuaalisen suuntautumisen muutosyrityksistä on Amerikan psykologisen yhdistyksen (APA) julkaisema Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation (2009). Tutkimusraportti totesi:

”Seksuaalisen suuntautumisen muutosyrityksiin osallistuneet arvioivat eri tavoin kokemuksistaan: jotkut yksilöt kokivat hyötyneensä seksuaalisuuden muutosyrityksistä, kun taas toiset kokivat, että heitä oli vahingoitettu.” (s.3)

Tieteellisissä julkaisuissa raportoidut terapiamuodot ja muutosyritykset olivat niin erilaisia metodeiltaan, että lopullista johtopäätöstä tehokkuudesta ei voitu tehdä: “Ei ole olemassa riittäviä tieteellisen tarkkuuden täyttäviä tutkimuksia, joiden perusteella voisimme päätellä kykenevätkö nykyään käytettävät muutosyritykset seksuaalisen suuntautumisen muutokseen vai eivätkö ne kykene siihen.” (s.120) Kansalaisaloite painottaa vain sitä, että tehokkuudesta ei ole todisteita, mutta se ei kerro, että myöskään tehottomuudesta ei ole todisteita.

Raportti suositteli mielenterveyden ammattilaisille myötätuntoista asiakaskeskeistä lähestymistapaa, koska APA sai syytteitä muutosta etsivien ajamisesta pois mielenterveyspalveluista. Asiakkaan konservatiivinen uskonnollisuus on osa monikulttuurista erilaisuutta, josta psykologilla tulee olla riittävää tietoa. Tällainen hoito antaa apua seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän ahdistuksen käsittelyssä, mutta ei aseta tavoitteeksi seksuaalisen suuntautumisen muuttamista. (s.5-6, 19-20). Mielenterveyden ammattilaisten tulee tukea asiakasta, ”jotta hän määrittelisi itse (a) identiteettiään koskevan prosessin päämäärän (b) miten hän ilmaisee käyttäytymisellään seksuaalista suuntautumistaan (c) julkisen ja yksityisen sosiaalisen roolinsa (d) sukupuoliroolinsa, identiteettinsä ja ilmaisunsa, (e) partnerinsa sukupuolen ja (f) millaisia ihmissuhteita hän haluaa muodostaa.” (s.62)

Mielenterveyden ammattilainen ei saa yrittää seksuaalisuuden muutosta vaan hänen tehtävänsä on lievittää uskon ja seksuaalisuuden välistä ristiriitaa auttamalla tarkastelemaan siihen johtavia syitä. Jotkut asiakkaat yrittävät ratkaista konfliktin uskonsa ja seksuaalisuutensa suhteen valitsemalla selibaatin. Tällöin ammattilaisen ei tule torjua tai ehdottaa asiakkaalle selibaattia vaan auttaa ymmärtämään siihen johtavia syitä ja seurauksia (s. 61). Lisäksi psykoterapiassa voidaan käsitellä lapsuuden ja nuoruuden traumaattisia asioita, itsevihaa ja häpeää. Jotkut ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, joka voi aiheuttaa hämmennystä seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä (s. 57). Nämä ovat hyviä ohjeita ammattilaisille.

Seksuaalisuuden joustavuus

Onko seksuaalisuuden muutos sitten mahdollinen? Sateenkaariaktivistit väittivät 2000-luvun taitteeseen asti, että homoeroottisuudessa muutoksia kokenut valehtelee. Kun samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudet saavutettiin monessa maassa niin heti löytyi vapautta myöntää seksuaalisen suuntautumisen muutoksen mahdollisuus.

Nykyään tunnustetaan, että seksuaalinen kiinnostus ei ole kaikilla ihmisillä muuttumatonta vaan joillakin se on joustavaa, mikä mahdollistaa sen muuttumisen. Kyse on odottamattomista spontaaneista muutoksista. Oma tahto tai omat tietoiset pyrkimykset eivät muuta seksuaalisuutta. Lisa M. Diamond & Cliffor J. Rosky: ”Scrutinizing Immutability: Research on Sexual Orientation and U.S. Legal Advocacy for Sexual Minorities” The Journal of Sex Research 2016, 53(4-5), 363–391.

Manley, Diamond ja van Anders (2015) toteavat, että seksuaalisen kiinnostuksen joustavuus tapahtuu reaktiona ihmissuhteisiin ja ympäristöön liittyviin tekijöihin. Manley, M. H., Diamond, L. M., & van Anders, S. M.: ”Polyamory, monoamory, and sexual fluidity: A longitudinal study of identity and sexual trajectories. Psychology of Sexual Orientation and Gender Diversity” 2015, 2, 168-180. Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joita terapeutit rutiininomaisesti käsittelevät työssään. Siksi ei ole ihme, että jotkut ihmiset ovat kokeneet spontaaneja muutoksia kristillinen sielunhoidon, Elävät vedet-vertaisryhmien tai psykoterapian seurauksena. Voi lukea neljä muutoskertomusta kirjastani Homoseksuaalisuus: hämmennyksestä selkeyteen (Uusi Tie. 2004, s. 264-286) tai kymmenen pohjoismaista kertomusta kirjasta ”Minun homoseksuaalit ystäväni” (Uusi Tie. 2010).

Homo ei joudu helvettiin

Useassa median kertomuksessa kesällä toistui pelko siitä, että ”homous on synti, jos en eheydy heteroksi, joudun helvettiin”. Tämä on järkyttävää! Kukaan ei joudu helvettiin seksuaali-identiteetti-leiman (homo, lesbo tms) tai seksuaalisen suuntautumisen takia. Jumalan armo ei ole ehdollistettu seksuaaliseen suuntautumiseen tai sen muuttumiseen.

”Jos uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16.16) ”Niin ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room.8:1) Jaakobin mukaan himo synnyttää kiusauksen ja raskaaksi tullut himo synnyttää synnin (Jaak. 1:14) Tässä on huomattava, että (seksuaalinen) kiusaus ei ole vielä syntiä.

Jään miettimään mistä ”homo joutuu helvettiin” ajatus on peräisin. Osoitan syyttävän sormeni seurakuntiin ja kristittyihin, jotka julistavat näillä sanoilla: ”homous/homoseksuaalisuus on syntiä”. Kuulostaa raamatulliselle, mutta se ei ole sitä.

Ongelma on sanassa ”homoseksuaalisuus”. Raamattu ei tunne sanaa ”homoseksuaalisuus”, joka on 1800-luvun lopulla syntyneen homoliikkeen keksimä termi. Ongelma on siinä, että ”homoseksuaalisuus” niputtaa yhteen 1) identiteettileiman, 2) seksuaalisen kiinnostuksen ja 3) käytöksen. Nämä kolme asiaa on syytä erottaa toisistaan. Kun käytetään sanaa ”homoseksuaalisuus” moni samasta sukupuolesta kiinnostunut kokee tulleensa tuomituksi jo pelkän suuntautumisen takia. Siksi olisi selvempää lopettaa ”homoseksuaalisuus” sanan käyttö ja puhua täsmälliseminen kiinnostuksesta samaan sukupuoleen (eng. same-sex-attraction), jota käytetään yleisesti nykyään seksitutkimuksissa.

On tärkeää huomata, että Uusi testamentti kiinnittää huomion vain kiinnostukseen ja käytökseen. Paavalin mukaan syntiinlankeemuksen takia, ja siten ilman ihmisen omaa valintaa (Room. 1:21-23,) jotkut kokevat halua samaan sukupuoleen ja käyttäytyvät sen mukaisesti (Room. 1:26-27). Paavali varoittaa kristittyjä monenlaisesta syntikäytöksestä (1 Kor. 6:9-10) ja mainitsee sen yhteydessä kaksi sanaa: malakoi (miehille antautuvat feminiiniset miehet) ja arsenekoitai (miesten kanssa makaavat miehet).

Median epäonnistuneista muutosyrityksistä toistuu kaava: ”Yritin eheytyä, rikkouduin, löysin aidon minän kun antauduin toteuttamaan halujani”. Mikä on aito minä? Onko aito todellinen minä syntiinlankeemuksen vaurioittama seksuaalinen suuntautuminen tai vääristynyt sukupuoli-identiteetti? Vai löytyykö todellinen minä siitä, että mukaudun siihen, että luomiskertomukseen mukaan sukupuoli ankkuroituu biologiaan ja on binäärinen (joko mies tai nainen) ja siitä, että olen uusi luomus Kristuksessa?

Itsetuhoisuus ja eheytysterapia

Viime vuonna julkaistiin tutkimus, joka on tämän hetken pätevin tutkimus muutosyritysten haittojen havainnoinnissa. Paul Sullins julkaisi Archives of Sexual Behavior-tiedelehdessä lokakuussa 2022 analyysin muutosyritysten yhteydestä itsetuhoisuuteen otsikolla ”Sexual Orientation Change Eforts Do Not Increase Suicide: Correcting a False Research Narrative”. Sullins huomautti, että aiemmat tutkimukset eivät ole ottaneet huomioon itsetuhoisuutta ennen muutoshoitoa mikä vääristää tutkimustuloksia. Sen lisäksi tutkimusten otokset ovat perustuneet pieniin otoksiin laadullisissa tutkimuksissa.

Sullins totesi, että Blosnich ym. (2020) tutkimus ohitti aiempien tutkimusten puutteita, koska tiedot kerätiin valtakunnallisella satunnaisotoksella seksuaalivähemmistöistä USAssa. Tiedot kerättiin 1518:lta ihmiseltä satunnaisotannalla puhelimitse, jolloin saatiin laajat tiedot muutoshoitojen luonteesta ja ajoituksesta sekä useista itsetuhoisuuden muodoista. Sullins analysoi Blosnickin tutkimukseen osallistuneiden tiedot. Hän totesi, että kun otetaan huomioon itsetuhoisuus muutoshoidon aikana tai sen jälkeen niin muutosyrityksiin osallistuneiden joukossa ei ollut merkittävästi suurempaa itsetuhoisuutta verrattuna niihin seksuaalivähemmistön ihmisiin, jotka eivät olleet osallistuneet muutosyrityksiin. Itseasiassa itsemurha-ajatukset ja suunnittelu oli vähäisempää kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan osallistuneet muutosyrityksiin. Tutkimus toi esille yllättävän asian: muutosyrityksiin osallistuminen vähensi vähemmistöstressiä ja itsemurhayrityksiä. Ne, jotka eivät olleet kokeneet muutosyrityksiä olivat yrittäneet viisi kertaa enemmän itsemurhaa kuin ne, jotka olivat osallistuneet muutosyrityksiin. Paul Sullins: ”Sexual Orientation Change Efforts Do Not Increase Suicide: Correcting a False Research 14 Narrative” Archives of Sexual Behavior 2022 Oct;51(7):3377-3393.

Kertomuksia Aslanin salaisista kansioista

YLE (7.7.2023) julkaisi artikkelin otsikolla ”Nyt puhuu mies, joka oli perustamassa homoille eheytymisleirejä: En muuttunut, en sitten millään”. Aslan ry perustettiin 1991 ja se muutti nimensä Elävät vedet ry:ksi vuonna 2013.

Artikkelissa haastateltiin miestä, joka oli yksi Aslan ry:n perustajajäsenistä. Myös minä olen perustajajäsen ja tunnen kyseisen henkilön. YLE:n haastattelema mies kertoo, että Elävät vedet ry:n toiminnasta hänellä ei ole kokemusta, mutta hän on tutustunut Aslanin jatkajajärjestön toimintaan. ”Eroavaisuuksia hän huomaa ainakin siinä, ettei Elävät vedet lupaa muutosta niin kuin Aslanin aikaan luvattiin.” Olen eri mieltä hänen kanssaan: en muista, että olisimme koskaan luvanneet muutosta kenellekään, mutta uskoimme sen mahdollisuuteen.

Haastateltava väitti, että Aslan ry:n eheytymisleireillä ”yksikään ei ole parantunut tippakaan”. Jos hän tarkoitti vuosien 1991-1994 välillä tapahtuneita viikonloppuleirejä niin väite pitää paikkansa jos sillä tarkoitetaan seksuaalisuuden muutosta. Samalla tiedän, että monet kokivat vertaistuen ja ei-tuomitsevan ilmanpiirin todella parantavaksi. Väitän, että YLE:n haastattelemalla miehellä ei ole tarpeeksi tietoa voidakseen kommentoida sen jälkeistä toimintaa riittävän tarkasti. Vuoden 1994 jälkeen kuvaan tuli Elävät vedet-eheytymiskurssi ja siihen liittyvät seminaarit. Niihin osallistui satoja ihmisiä ja saamamme palautteen perusteella ihmiset kokivat niissä monenlaista parantumista ja muutosta.

Omakohtaisesta kokemuksestaan haastateltava kertoo, ettei “muuttunut, en sitten millään” ja käyneensä mielessään taistelua murrosiästä saakka seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tästä huolimatta hän kertoo löytäneensä suuren rakkauden vastakkaisesta sukupuolesta, ja he päätyivät naimisiin. Lapsia tuli kaksi. Kuitenkin avioliitto päättyi riitaisana, ja hän kertoo jääneensä yksin lasten ja vaimon lähtiessä.

Tätä kertomusta olisi helppo tulkita tyyliin ”kerran homo aina homo.” Kertomus ei kuitenkaan sovi siihen narratiiviin. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole mustavalkoinen asia (homo vai hetero) vaan jatkumo, jonka toisessa päässä on kiinnostus vain toiseen sukupuoleen ja toisessa päässä kiinnostus vain samaan sukupuoleen. Välille jää muun muassa seuraavia kiinnostuksen asteita: kiinnostus voittopuolisesti (mutta ei yksinomaan) toiseen sukupuoleen, kiinnostus yhtä paljon kumpaankin sukupuoleen, kiinnostus voittopuolisesti (mutta ei yksinomaan) samaan sukupuoleen. Tämä mies rakastui naiseen ja sai kaksi lasta. Samalla hän koki kiinnostusta samaan sukupuoleen ja viimein päätyi parisuhteeseen miehen kanssa.

Itseasiassa muutos koko toiminnassa alkoi jo ennen Aslanin perustamista erään psykiatrisen sairaanhoitajan järjestämistä ”itsetuntemuskursseista” vuonna 1989. Sen YLE:n haastattelema mies jätti kertomatta. Eräs ryhmämme mies osallistui erään psykiatrisen sairaanhoitajan ohjaamalle ”itsetuntemuskurssille”, joka ei keskittynyt millään tavalla ”homouden eheyttämiseen” vaan oli avoin kaikille, jotka halusivat tarkastella lapsuuden vaikutusta nykyhetkeen. Kurssi osallistunut mies oli alkanut itkeä kesken istunnon sitä, että hän oli etsinyt seksiä miehiltä, vaikka hän oikeasti oli etsinyt isää. Kesken tämän itkun hän koki, että löysi isän eräästä miehestä hänen vierellään. Sen seurauksena hänen Jumalasuhteensa uudistui. Hän oli kokenut kiinnostusta naisiin jossain määrin, mutta menettänyt sen. Nyt kadonnut kiinnostus naisiin heräsi uudelleen. Myöhemmin hän päätyi miessuhteeseen.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui heteroseksuaaliksi muuttumisen asettaminen kasvun päämääräksi, josta tuli epäjumala.

Menneisyyden käsittely näytti olevan avain itsetunnon ja minäkuvan eheytymiseen. Sen pohjalta minä ja kolme muuta etsiydyimme Elävät vedet-koulutukseen 1994, joka pidetiin Lontoossa. Seuraavan vuoden ajan pidimme pilottikoulutuksen, jossa kohtasimme menneisyyden kipeitä muistoja kertomalla niitä turvallisessa ryhmässä ja rukoilemalla Jeesuksen parantavaa kosketusta. Lukijan on tärkeää huomata tämä: fokus ei ollut seksuaalisen suuntautumisen muuttamisessa vaan menneisyyden kipeiden muistojen kohtaamisessa rukouksessa.

Yhdysvaltalaisen ex-gay Andrew Comiskeyn kehittämä Elävät vedet oli alun perin erään paikallisseurakunnan opetuslapseusohjelma seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Pian huomattiin, että käsiteltävät teemat soveltuivat kaikille ihmisille ja niin kurssimateriaali uudistui 1995. Elävät vedet-kurssin vertaisryhmät ja kipeiden asioiden käsittely toi kokemuksen Pyhän Hengen parantavasta voimasta. Elävät vedet-kurssiin asetettiin liian suuria toiveita, vaikka se oli parasta ja tehokkainta mitä siihen asti oli koettu. Silti sekään ei automaattisesti tuonut seksuaalisuuden muutoksia kaikille samasta sukupuolesta kiinnostuneille, joita oli kurssilla ehkä 20-30%. Jotkut pettyivät ja valitsivat homosuhteen. Jotkut ihastuivat toiseen sukupuoleen ja menivät naimisiin. Joku homosuhteen valinnut teki myöhemmin päätöksen sitoutua selibaattiin.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui heteroseksuaaliksi muuttumisen asettaminen kasvun päämääräksi, josta tuli epäjumala. Kristityn kasvun päämäärä on kasvu Kristuksen kaltaiseksi (Room.8:29; 2. Kor.3:18; Kol.3:9-10), ei heteroseksuaaliksi muuttuminen. Vaihtoehdot eivät ole heteroksi muuttuminen tai synnin valitseminen (homoseksi/suhde). Jeesuksen seuraaminen tulee olla ensisijainen päämäärä (Matt.10:37-39), vaikka emme kokisi mitään muutoksia millään elämämme osa-alueella.

Nykyään Suomen Elävät Vedet ry ei käytä enää Elävät vedet-kurssimateriaalia vaan Armon matka-materiaalia, jossa ei painoteta seksuaalisuuden muutosta.

Paavalin mukaan kaikkia Jeesukseen uskovia haastetaan muutosprosessiin (Ef. 4:17-32; Kol. 3:1-17). Kukaan ei ole ”ehjänä syntynyt” eikä ”rikkomaton”.