Kirjoittanut
Kirjoittaja on Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtaja, teologian tohtori ja missiologi. Häntä kiinnostaa jalkapallo ja uinti. Rentoutuessaan hän lukee englanninkielisiä dekkareita.Elämme aikaa, joka painottaa tehokkuutta, menestystä ja pikavoittoja. Myös lähetystyöhön kohdistuu yhä enemmän odotuksia tehokkuuden ja vaikuttavuuden mittaamisesta. Työmme tukijat luonnollisesti haluavat tietää, mitä heidän tukensa saa aikaan. Tästä tulee informoida asianmukaisesti ja läpinäkyvästi.
Nykypäivän keskustelu lähetystyön mittaamisesta usein sivuuttaa oleellisen kysymyksen: Minkälaisia lähetystyöntekijöitä tarvitaan tänään? Miten lähetysjärjestön tavoitteet määrittävät lähetystyöntekijän osaamistarpeita? Mitä lähetin ydinosaamiseen tulisi kuulua? Yhdyn Matt Rhodesin väitteisiin näistä kirjassaan No Shortcut to Success: a Manifesto for Modern Missions.
Rhodes arvostelee kahta lähetystyöntekijän mallia. Yksi malli määrittelee länsimaisen lähetystyöntekijän hankehallinnan asiantuntijaksi, joka pystyy toimimaan tehokkaasti englanniksi ja tekemään ”lähetystyötä” ilman kielen-, kulttuurin- tai raamatuntuntemusta. Toinen malli näkee, että vahva usko yksin on riittävä, jopa ainoa tarvittava, pätevyys lähetystyöntekijäksi.
Näiden vastakohdaksi Rhodes tarjoaa kolmannen mallin: ”Maallisissa ammateissa kristittyjen tulee ottaa haltuun tietyt ammatilliset taidot, jotta Jumala voi siunata muita heidän työnsä kautta. Sama pätee lähetystyöntekijöihin. Kun Pyhä Henki toimii lähetystyöntekijöiden kautta, Hän ei sivuuta normaaleja kommunikaation, ihmissuhteiden ja oppimisen lainalaisuuksia. Lähetystyöntekijöiden tulee hallita tiettyjä inhimillisiä taitoja. Tarvitsemme ammatillisia taitoja ollaksemme hyviä lähetystyöntekijöitä.” Vaikuttaisi siltä, että Rhodes yhtyy ensimmäisen mallin asiantuntijuuden painotukseen.
Ero kuitenkin ilmenee, kun näemme, mitä osaamista ja asiantuntijuutta Rhodes peräänkuuluttaa: vahvaa kielitaitoa ja syvää kulttuurin ymmärrystä, joka alkaa ilmentyä vasta kymmenen vuoden kuluttua. Näiden haltuunotto tapahtuu kurinalaisen kielenopiskelun ja kulttuuriin uppoamisen myötä, joissa toimivat oppimisen, kommunikaation ja ihmissuhteiden lainalaisuudet. Kieli- ja kulttuuriosaamisen lisäksi lähetystyöntekijän ydinosaamiseen tulisi kuulua syvä Raamatun ja kirkon tuntemus. Tämä hengellinen erityisasiantuntijuus kasvaa ja kehittyy arkipäiväisten lainalaisuuksien kautta – hurskaus tai vahva usko ei ole oikotie niiden haltuunottoon.
Kun Kylväjässä painotamme lähetystyöntekijän erityisasiantuntijuudessa kielitaitoa, kulttuurin ymmärrystä, Raamatun ja kirkon tuntemusta, emme ole lähetyksen pikavoittojen tai menestyksen oikotiellä. Olemme kuitenkin vaikuttavan, hedelmällisen ja pitkäjänteisen lähetystyön tiellä.
Artikkeli on julkaistu pääkirjoituksena Kylväjä-lehden numerossa 1/2023.
