Kirjoittanut
Luin pari päivää sitten viimeksi tulleen Kotimaan (8.1.2015) pääkirjoituksen, jossa Mari Teinilä toteaa: ”Kotimaa rakentaa moniäänistä kirkkoa, jonka keskiössä on Kristus. Tämä ei ole itsestään selvää kirkossa, jossa osa pyrkii rakentamaan muureja ihmisen ja Kristuksen välille. Nämä muurit nousevat aina siellä, missä yksittäisillä opinkappaleilla, seksuaalietiikkaa koskevilla näkemyksillä ja ainoilla oikeilla tavoilla tulkita Raamattua osa kristittyjä suljetaan pelastuksen ulkopuolelle.”
Tuntui kuin nuolisade olisi tullut kohti. Kuulun siihen joukkoon, jonka pelastusopin keskiössä on yksi yksittäinen oppi: jumalattoman vanhurskauttaminen yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. En näe sitä muurina. Se on avoin ovi, josta jokainen on tervetullut astumaan sisään. Se on jotakin niin suurta ja ihmeellistä, ettei sitä oikein osaa kuvatakaan. Näyttää kuitenkin siltä, että toisille ovi on mahdollisuus, toisille rajoitus. Ovihan edellyttää, että on olemassa seinä tai aita tai muuri, jossa se on.
Kristus itse sanoo olevansa se ovi eli ainoa aukko muurissa, josta voi mennä sisään. Jos yrittää muualta on varas ja ryöväri. Ne, jotka ovat menneet sisälle ovesta, voivat kulkea sisään ja ulos vapaasti niin kuin kotona. Herää kuitenkin kysymys: miten niiden käy, joille on vakuutettu, että he ovat jo sisällä, vaikka he eivät ole menneet sisään ovesta, eivät ole kasteestaan huolimatta tulleet henkilökohtaisesti tuntemaan armon evankeliumia?
Kuka sulkee ihmisiä pelastuksen ulkopuolelle? Se, joka puhuu avoimesta ovesta, vai se, joka haluaa kaataa muurinkin? Voiko Kristus olla keskus, jos hän ei samalla ole ainoa ovi ja tie ja totuus ja elämä?
Asioita voi katsoa kovin eri tavoin, myös seksuaalietiikkaa. Jumalan luomana seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on jotakin ainutlaatuisen hyvää. Ihmisen turmeluksen tähden se vaatii kuitenkin käyttöohjeet. Ne Jumala on antanut sanassaan. Ne ovat niin selvät, että jokainen voi ne ymmärtää lukemalla. Jos jokin Raamatun kohta herättää kysymyksiä, toinen kohta vastaa niihin. Ongelmia syntyy, kun aletaan etsiä ihmisiä tyydyttäviä tulkintoja.
Jos Jumalan antamia käyttöohjeita ei lueta tai niitä ei noudateta, seurauksena on paljon ongelmia, kärsimystä ja tuskaa yksityisen ihmisen ja koko yhteiskunnan elämässä. Ohjeet on annettu rakkaudesta ihmistä kohtaan, vaikka tässä maailmassa ei aina näytäkään siltä. Ne eivät ole vain hartaita toivomuksia. Jumala todella tahtoo ja vaatii niiden noudattamista, vaikka meidän mielemme sotisi häntä ja hänen sanaansa vastaan kuinka kiivaasti tahansa.
Jeesuksen ja koko Raamatun seksuaalietiikka on niin radikaalia, että nykyään vaatii jo siviilirohkeutta puhua siitä. On paljon helpompi liittyä siihen joukkoon, jonka ääni on niin mahtava, että luulisi sillä Jerikon muurienkin sortuvan – jos siihen riittäisi pelkkä ihmisen ääni.
