Kirjoittanut
Kirjailija-luennoitsija, jonka sydän sykkii evankeliumille, parisuhteelle ja isovanhemmuudelle.Riippuu, keneltä kysyy ja mihin uskoo. Joulun läheisyydessä on herkistettävä korvat ja sydän kuuntelemaan maailmankaikkeuden vahvinta ääntä. Ihmisen ääni on niin hento ja hutera, siihen ei ole luottamista. Kun enkeli Gabriel huutaa Vivamon jouluvaelluksen alussa, kansa kuuntelee. Hän huutaa ensin Sakariaalle tulevasta poikalapsesta Johannes Kastajasta. Iäkäs pariskunta on rukoillut perillistä ja vasta inhimillisesti liian myöhään tulee vastaus. Sillä ”Jumallalle ei mikään ole mahdotonta”. Itse Elisabetin roolissa hämmästyn ja hätäännyn mieheni puhumattomuutta kunnes tajuan Jumalan puhuneen hänelle suoraan: ”Sakarias, oletko nähnyt näyn. Onko Jumala puhumut sinulle.” (Anna-Mari Kaskisen sanoin). Heille on tapahtumassa ihme!
Mutta Gabrielin työ on vielä kesken. Hän ilmoittaa saamallaan arvovallalla vastaavan viestin sekä Marialle, että Joosefille. Vanhan Betania-rakennuksen terassille rakennetusta korkeasta tornista kajahtaa jälleen viesti: Jumalalle ei ole mikään mahdotonta! Yleisö kuuntelee ja käy läpi oman elämänsä mahdottomuuksia. Voisiko minullekin tapahtua ihme? Voisinko minäkin uskoa tuohon Jumalaan, jolla on valta ylitse muiden? Kuka hän on ja miten hänet voisi kohdata? Ollaan ytimessä, ihmisen perimmäisen kysymyksen äärellä. Juuri jouluna.
Ihminen ei olisi osannut lähestyä alhaaltapäin, hän ei osaa sitä nytkään.
Jumalan yksinoikeudella hän päätti ilmaista itsensä avuttoman lapsen ihmeessä Betlehemin kedolla. Ihminen ei ikinä olisi tällaista keksinyt, sillä hänen arvoasteikkonsa on perin toisenlainen. Ihminen ei olisi osannut lähestyä alhaaltapäin, hän ei osaa sitä nytkään. Vain Jumalalla on kanttia astua alimpaan, samaistua heikompaan, katsoa syntistä silmästä silmään armollisesti. Meillä ei ole sellaista kykyä ilman Jumalan Pyhän Hengen apua. Hän avaa silmät näkemään ja korvat kuulemaan. Hän kuulee tänäänkin lapsen itkun ja hädän, nuoren epätoivon ja vanhuksen huokauksen. Hän ei kulje ohi ja pyytää, ettemme mekään kulkisi.
Kaipaamme ja tarvitsemme sekä arkisia ihmeitä, että elämää mullistavia. Kenenkään elämä ei ole mutkatonta ihmissuhteissa, mielekkyydessä, jaksamisessa, työmaailmassa, maailmanlaajuisestikin ajatellen. Ihmettä ei voi mitata suuruudella, sillä pieneltä tuntuva ihme voi muuttaa ihmisen elämän. Yksikin ihme voi muuttaa kaiken. Yksi kohtaaminen kadulla ja kaupassa tai ensiavun odotushuoneessa, voi olla alkua elämää muuttavalle ihmeelle. Sellaisia olen saanut kokea ja nähdä. Suurin ilo syntyy, jos ja kun saa olla ihmeen äärellä.
Kansamme ja kansakunnat kaipaavat ihmeitä enemmän kuin koskaan. Kun inhimillinen viisaus ei enää riitä ja kun ihmisen suunnaton typeryys ja vallanhalu on saanut vallan, vain ihme auttaa. Vapahtajan syntymän ihme on väkevä viesti taivaasta, tuonpuoleisesta. Se tuo todistuaineistoa ihmeen antajasta, Jumalan valtasuuruudesta, jota ei voida kielloilla mitätöidä. Olen sitoutunut rukoilemaan ihmeitä ja kutsun sinut mukaan seikkailuun juuri tänä jouluna!
