Eläköön rikas virsiperintö ja etenkin jouluvirret

Kun olin lukiossa, lähiseurakunnan kirkkoherra kävi säännöllisesti pitämässä aamuhartauden koulussamme. Siihen aikaan niitä vielä oli. Kirkkoherralla oli tapana laulattaa hartauden lopuksi virsi Tule kanssani Herra Jeesus (548).

Penkkaripäivänä esitimme kyseisestä virrestä kieli poskella muokatun version: ”Tule kanssani Hakkarainen…”, kirkkoherran sukunimen mukaan.

Muistan tuon virren sanat hyvin juuri sen vuoksi, että sitä laulatettiin toistuvasti koulun aamunavauksissa.

Virret ovat merkittävä osa suomalaista kristillisyyttä.  Moni on altistunut niille lapsuudessaan ja nuoruudessaan – ainakin menneinä vuosikymmeninä ja sitä kautta hengellistä hyvää on istutettu sielun syvyyksiin.

Vuosia sitten yhdessä työpaikassa työkaverini, joka ei ollut tunnettu kristillisestä harrastuneisuudestaan yllätti kertomalla, että tykkää virsistä. En muista enää asiayhteyttä, mutta kommentin yllätyksellisyys jätti muistijäljen.

Vaikka en pidä itseäni erityisen suurena virsien ystävänä, ajatus hengellisyydestä ilman virsiä tuntuu tyhjältä. Virret edustavat juurevaa ja koeteltua kristillisyyttä.

Vuosien kuluessa olen oppinut pitämään monista virsistä ja arvostamaan niiden arvokasta perintöä. On hienoa, kun virsistä tehdään uusia, tuoreita sovituksia. Vanha tuttu virsi saa siten valloittaa uusia sydämiä.

Minulle erityisen rakkaita ovat jotkut joulun ja pääsiäisen virret.  Esimerkiksi Käy yrttitarhasta polku (77) on hyvin väkevä ja puhutteleva Jeesuksen ristintiestä kertova virsi. Myös Titanic-virtenä tunnetuksi tullut Käyn kohti sinua/Sua kohti Herrani (396) on yksi lempivirsistäni.  Kerrotaan, että virsi oli viimeinen, jonka vuonna 1912 uponneen Titanicin laivaorkesteri soitti. Virren sanoitus perustuu Ilmestyskirjan tekstiin.

Voisinpa Jeesuksestani nyt laulaa sydämestäni (343) kuuluu niin ikään suosikkeihini. Sen kuusi säkeistöä kertovat evankeliumin sisällöstä ja kristityn taipaleesta. Virren on kirjoittanut Helmi Mäkeläinen (1873-1957) vuonna 1935. Sävel on toisinto Pohjanmaalta.

Virsikirjasta löytyy niin ikään monia väkeviä ylistysvirsiä, joita laulaessa sydän avartuu ihmettelemään Jumalan suuruutta. Yksi virsi ylitse muiden on kuitenkin upea melodinen Soi kunniaksi Luojan (462). Se on kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen toinen virsikirjasta löytyvistä virsistä. Se toinen on upea joululaulu En valtaa, kulta, loistoa (31), jonka tunnetumpi sanoitus on En etsi valtaa loistoa.

Näin joulun alla jaan vielä yhden virsimuistoni. Se sijoittuu Kannelmäen kirkkoon, jossa nuorena esitin joulukuvaelmassa enkeliä. Minä ja ystäväni olimme enkeleitä taivaan, jotka lauloivat: ”Miks hämmästytte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi.” (21). Enkeli taivaan –virsi on tiettävästi uskonpuhdistaja Martti Lutherin vuonna 1534 kirjoittama. Siinä oli alun perin 15 säkeistöä ja se oli tarkoitettu lasten seimikuvaelmaksi.

Virsi päättyy Jumalan ylistykseen: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.”

Hyvää ja levollista Kristuksen syntymäjuhlaa!