Kirjoittanut
Kirjoittaja on eksynyt uskonnon ja politiikan hämärille rajaseuduille.Suomi juhlii – ja uskonpuhdistusta juhlitaan myös! Suomi voi olla voimakkaassa muutoksessa, mutta kaikesta huolimatta meidät on kutsuttu yhä rakastamaan tätä(kin) maata ja rukoilemaan sen 
puolesta. Merkkivuosi on mahdollisuus pitää esillä sitä, miten läheisesti reformaatio ja Suomen synty liittyvät toisiinsa.
Lisäksi juhla on aina mahdollisuus yhteyteen. Suomen Evankelinen Allianssi on koonnut ideoita juhlavuodelle sekä tietoa tulevista tapahtumista sivulle www.suomalainenusko.fi Kenet sinä voisit kutsua vaikkapa kahville! Mitään sen monimutkaisempaa juhlavuoden ei tarvitse välttämättä olla.
* * *
Suomi – valtio, kansa, kieli, kulttuuri tai tarina… reformaation perillinen, osa Eurooppaa, osa tätä planeettaa. Millaisista palasista elämämme Suomessa koostuu?
Paikallinen, kansallinen ja globaali elämämme
Nationalismista, kansallismielisyydestä vs. globalismista on ilmeisesti tullut yksi voimakkaimmin eurooppalaisia jakavia ”poliittisia” jakolinjoja. Ilmiö on sinänsä ikivanha. Liika kärjistäminen ja vastakkainasettelu on järjetöntä, sillä elämä joka tapauksessa tapahtuu kaikissa näissä mittakaavoissa, perheistä ja paikallisyhteisöistä heimoihin, kaupunkeihin, kansoihin ja valtioihin ja niiden yhteenliittymiin. Elämä on jatkuvaa tasapainottelua, eikä aina kannata heti sännätä virtuaalisille barrikadeille ennen kuin pohtii, mistä on kyse.
Suomi on kaukana Kontulasta…?
Suomen juhlavuosi on saanut minut joskus kokemaan, että Suomi taitaa sittenkin olla aika kaukana täältä Tampereelta. Eikä se ole kyllä lähellä Seinäjokeakaan, saati sitten Kontulaa, Kissanmaata, Varissuota tai Pupuhuhtaa. Niinkin pieni maa kuin Suomi voi olla jotain liian suurta ja vaikeasti hahmotettavaa arkielämän tasolta katsottuna. Aika harva oikeasti ehtii ajatella elämää ja tulevaisuutta kokonaisen maan tasolla, saati sitten globaaleja kysymyksiä. Kaupunki tai kaupunginosa on jotain helpommin ymmärrettävää, sen voi kuitenkin jopa nähdä ihan omin silmin.
Jotkut kosmopoliitit voivat olla varsin ”irrallaan paikasta” jossain elämänvaiheessaan, mutta suurin osa meistä kuitenkin asuu ja elää jossain: kaupungissa, kunnassa, kaupunginosassa. Globaalitrendi on, että kaupunkien merkitys voimistuu valtioiden kustannuksella. Miljoonakaupungin talousarvio voi olla suurempi kuin köyhän valtion.
Nationalismin ja globalismin tasapainottelua
Nationalismi, kansallismielisyys. Aihe puhuttaa.
Reformaatiolla oli ratkaiseva merkitys Euroopan kansallisvaltioiden syntyyn. Lyhyesti sanottuna: reformaation hedelmä oli Raamatun kääntäminen kansankielelle ja oma kieli loi perustan tavallisen kansan ”heräämiselle” ja kansallisvaltioiden synnylle.
Vahvoissa kansallisvaltioissa on myös lukuisia hyviä puolia. Esimerkiksi kansallisvaltiot voivat olla suojelevia rakenteita. Autoritaarisia johtajia nousee aina, mutta kansallisvaltiot suojelevat meitä autoritaaristen järjestelmien leviämiseltä maailmanlaajuisiksi tyrannioiksi.
Yhdysvalloissa tätä yhteiskunnallista keskustelua federalismin vs. osavaltioiden suvereeniteetin välillä on käyty nyt jo yli 250 vuotta. Ehkä meillä Euroopassa olisi sieltä jotain opittavaa?
Toisaalta nationalismi usein kieltää globaalien ongelmien, kuten ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olemassaolon, koska sillä ei ole niihin mitään ratkaisua. Useimmat ympäristöön, luonnonvaroihin turvallisuuteen ja pakolaisuuteen liittyvät ym. haasteet eivät kunnioita kansallisia rajoja. Ilmastonmuutos, viljelymaiden omistus, pakolaisongelmat, liikakalastus, terrorismi, kaikki liittyvät toisiinsa. Siksi ratkaisujen löytämiseksi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä.
Vallankäytöstä käydään ikuista keskustelua. Millä tasolla vallan kuuluisi missäkin asiassa olla? Subsidiariteetti– eli läheisyysperiaate on on periaate, jonka mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä, so. mahdollisimman paikallisella tasolla.
Seurakunnalle on annettu globaali haaste
On täysin mahdollista rakastaa yhtä aikaa omaa kansaansa ja muita kansoja. Siihen meidät on kutsuttu. Uusi testamentti antaa seurakunnalle yksiselitteisen haasteen olla heimo-, kieli-, kulttuuri, ikä- ja sukupuolirajat ylittävä yhteisö. Mitä se käytännössä on, sitä tietysti jokainen aika etsii ja heijastaa omalla tavallaan.
Seurakunnan missio on globaali, se kattaa KAIKKI kansat, kielet, etniset ryhmät, maantieteelliset paikat. Seurakunnan tehtävä ei tunnu olevan ”saavutetuista kansallisista eduista” kiinni pitäminen, vaan Jeesus käski mennä – kaikkeen maailmaan. Rakastaa ihmisiä, kansoja, koko diversiteettiä.
Aina joskus, ehkä valitettavan usein seurakunta on tyytynyt mukailemaan ympäröivän kulttuurin äänenpainoja esim. yksioikoisen nationalismin äänitorvena, tai tyytynyt katsomaan asioita ainoastaan paikallisseurakunnan tasolta. Pieni ei aina ole kaunista eikä pelkillä kivijalkapuodeilla valloiteta maailmaa.
Ihmisen tarina – perheestä kansakuntiin
Raamatussa ihmiskunnan tarina alkaa yksilöstä. Syntyy perhe ja edelleen sukuja, heimoja, kieliä ja kansoja. Kertomuksen fokus siirtyy erääseen tiettyyn perheeseen, josta kasvaa kokonainen kansa, joka monien vaiheiden jälkeen asettuu maahan, kansallisvaltioon. Suurin osa kansasta asuu kaupungeissa, joista yksi on pääkaupunki.
Vanhan ja Uuden testamentin tapahtumat tapahtuvat eri kaupungeissa ja maissa. Useimmat profetiat ovat sanomia kokonaisille kansoille ja kaupungeille. Ja imperiumeja, maailmanvaltoja nousee ja tuhoutuu. Niistä ei yksikään ole tullut jäädäkseen. Rooman imperiumin ja Israelin (kansallisvaltion) poliittinen jännite antaa kontekstin Uuden testamentin tapahtumille. Opetuslapsetkin odottavat viimeiseen asti poliittista vapahtajaa, kunnes viimein heidän silmänsä aukenevat uudelle näkökulmalle.
Ja suuren tarinan lopussa nämä kaikki ihmiselämän mittakaavat ovat läsnä aina ikuisuuteen asti kun Jumalan perheväki, kaikista kansoista, kielistä ja heimoista kokoontuu uuteen kaupunkiin…
Tämä kristityn – ja koko Jumalan kansan – exodus kohti Uutta Jerusalemia on inspiroinut paitsi kristittyjä, myös koko läntistä maailmaa. Esimerkiksi John Bunyanin vaellustarina on ollut eräs kulttuurimme ”sieluun” eniten vaikuttaneita kirjoja Raamatun jälkeen.
Think globally, act locally. Vanha kehitysliikkeen motto on edelleen naseva. Aiheesta olisi paljon kirjoitettavaa, ehkäpä palaan vielä teemaan.
Tapio Luoma-aho
