Kirjoittanut
Kirjoitan mielelläni aiheista, joissa en ole asiantuntija. Äskettäin sain Hesarissa läpi mielipidekirjoituksen, joka liittyi ilmastopolitiikan taustoihin. Enhän minä kyllä ole sen enempää ilmaston kuin politiikankaan asiantuntija. Olen silloin tällöin ottanut kantaa Israelin nykytilanteeseen ja sen hallituksen linjauksiin. Tunnen niitä kuitenkin varsin pinnallisesti. Nyt teki mieleni ottaa osaa keskusteluun maaseudun asuttamisesta ja kaivostoiminnasta, vaikka en tiedä kummastakaan juuri mitään.
Erityisen paljon olen kirjoittanut evoluutiosta ja sen merkityksestä. Tosiasiassa en ole lainkaan evoluutioteorian asiantuntija, en edes biologian, fysiikan, kosmologian enkä paleontologian. Olen kirjoittanut kirjan myös viidennestä herätysliikkeestä, vaikka en ole kirkkohistorioitsija. Puhun ja kirjoitan mielelläni erilaisista jumalatodistuksista, vaikka en ole uskonnonfilosofiaan perehtynyt juuri nimeksikään. Kirjoitin taannoin kolumnin suhtautumisesta pandemiaan, mutta siinäkin asiassa olen pelkästään lehtitietojen varassa.
Olenko siis missään asiassa asiantuntija? No, Raamatun arkeologiasta olen väitellyt tohtoriksi, mutta kuten jokainen vähänkin tutkimusta tehnyt tietää, väitöskirjan tehnyt on vähitellen oppinut ymmärtämään, kuinka vähän aihetta lopulta hallitsee. Raamatun asiantuntija kai kuitenkin olen? Juuri siinä kohdassa ymmärtämisen puutteet tulevat erityisen hyvin esille. Tuntuu kuin olisi astunut valtameren rantavesiin, mutta varsinaiset syvyydet ja laajuudet ovat jossain muualla. Lusikalla ei voi ammentaa valtamerta tyhjäksi.
Voisinko siis enää kirjoittaa mistään? En, jos pitäisi olla kyseisen alan huippuasiantuntija. Kyllä, jos jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä. Jää kuulijan tai lukijan arviotavaksi, kannattaako kyseistä tekstiä lukea.
Siitä kansanedustajan oikeudesta puhua minulla oli myös mielipide, vaikka en ole ihan varma, kuinka olisin salissa äänestänyt. Molemmissa kannoissa on puolensa. Asiat ovat yleensä monimutkaisempia kuin miltä ne mediassa näyttävät. Oikeus mielipiteeseensä on jokaisella ja sen saa sanoakin, mutta ihan mitä tahansa ei pidä suustaan höläyttää. Lähimmäisen kunnioitus on yksi kriteeri. Olisiko se jopa yksi tärkeimmistä.
