Ensitreffit synnärillä

Erilaisia mielenvikaisia TV-konsepteja pulpahtelee nykyään paljon: Lapsi tuntemattoman kanssa, Ensitreffit alttarilla, Asuntokaupat sokkona. Tuli mieleeni, että yksi sarjakonsepti, joka itse asiassa olisi aika hyvä, puuttuu. Nimittäin ”Ensitreffit synnärillä”. Varsinkin nyt isänpäivän tietämillä olisi syytä pohtia niitä ensitreffejä, jotka tapahtuvat synnytysosastolla. Itse olen ollut seitsemän kertaa noilla treffeillä. Ensimmäisestä treffistä ei tosin ole omia muistikuvia. Joka tapauksessa, isä-äiti-lapsi-suhde säilyy koko elämän ajan.

TV:ssä pyörii kuulemma Pentu Live, jossa seurataan koiranpentujen syntymää ja alkutaivalta. Eikö olisikin hienoa, ja yllättävää, seurata ihmisperheen kasvua synnäriltä kotiin vaikkapa kuuden kuukauden ajan. Alkuun voitaisiin seurata isän matkaa synnärille. Itse olen kerran lähtenyt synnärille rippileiriltä, saunan lauteelta. Nyt kun elämme synkkenevän vauvakadon keskellä, niin olisi todella syytä valjastaa myös tällainen TV-sarja isyyden, äitiyden ja lasten saannin hehkuttamiseen. Tämä olisi tavallaan perheen brändäystä houkuttelevaksi asiaksi, mitä se todellakin on. Perhe, isä, äiti ja lapsi, on myös yhteiskunnallisesti valtavan tärkeä. Perhe on yhteiskunnan perussolu. Perheiden hyvinvoinnista riippuu yhteiskunnan hyvinvointi.

Synnärillä syntyy vauva, mutta siellä syntyy myös isä ja äiti. Heidän elämänsä muuttuu kertaheitolla. Isän ja äidin elämään tulee ainutlaatuisella tavalla vastuuta ja iloa. Olen monta kertaa kuullut monen sanovan, että lapset tuovat elämään paljon huolia. En ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota ajatusta. Olen aina suhtautunut lapsiimme aika huolettomasti. Elämän perusfilosofia kiteytyy virren sanoihin: ”Tryggare kan ingen vara än Guds lilla barnaskara.” (=Turvassa ei paremmassa kuin Jumalan lapsikatraassa.)

Ehkä ylihuolehtiminen, liian tarkka suunnitteleminen ja kontrolli ovat yksi syy, miksi entistä harvempi haluaa isäksi. Moni pelkää isäksi tulemista, lapsen saamista. Kysyin kerran eräältä kasvatusspesialistilta, psykiatriselta hoitajalta, joka työskentelee perheiden kanssa, joissa on kuolemanvakava (syöpä)sairaus, mitä neuvoja hänellä olisi tämän päivän vanhemmille. Hän, joka on nähnyt perheitä aivan valtavasti, antoi yksinkertaisen neuvon: ”Ottakaa iisisti.” Lapsi ei paljoa vaadi. Läsnäolo, yhdessä eläminen ja tekeminen, ihan tavallinen arki, sillä on merkitystä. Ei tarvita järkyttävän kallista ”laatuaikaa”. Ei tarvita ”pakoa arjesta”.

Jatkuvasti henkisesti synnärillä

Jos haluat pitää elämäsi kaikki narut käsissäsi, jos haluat olla elämäntarinasi päähenkilö, ohjaaja ja käsikirjoittaja, niin sitten lapset tulevat varastamaan sinun show’n. Ensitreffit synnärillä näyttävät, kuinka ihminen on ihan oikeasti ihmeellinen yllätys. Kasvavan vauvan, taaperon ja lapsen kanssa – ihmisen kanssa – on oikeastaan jatkuvia ”ensitreffejä”, koska ihminen muuttuu koko ajan. Tämä onkin niin haastavaa ja ihanaa ihmissuhteissa, kuten avioliitossa. Molemmat puolisot muuttuvat koko ajan. Lapsissa muutos näkyy vielä nopeammin. Niin kuin Bob Dylan lauloi: He not busy being born, is busy dying. Filosofit ovat sanoneet, että ihminen on jatkuvassa syntymisen tilassa, status nascendi. Jos et synny, kuolet. Elävä ihminen on jatkuvasti syntymisen tilassa. Jotain uutta on alullaan. Se on yllätys. Pienestä tyttövauvasta kuoriutuu nuori neito, aikuinen nainen, vanha mummo. Sama sielu, nuori sielu, sykkivässä sydämessä.

Kasvaa katseiden ja sanojen voimasta

Ensitreffit synnärillä -sarjassa voitaisiin käsitellä myös vauvan aivojen kasvua. Vauvan aivot ovat hyvin keskeneräisiä, kun vauva syntyy. Aivot kasvavat todella paljon ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana. Eräs ystäväni, yllä mainittu psykoterapeutti, selitti, että vauvojen aivot kasvavat ja kehittyvät, kun tuo vauva on suhteessa vanhempiinsa, näkee iloiset ja rohkaisevat ihmiskasvot, kuulee äidin ja isän ääniä. Aivot eivät kasva pelkällä ruoalla, vaan ne kasvat vanhempien vuorovaikutuksesta. Sanat, katse, eleet ja kosketus muuttavat fyysisesti vauvan aivoja. Siinä tavallaan, esimerkiksi, äidin tuuditellessa vauvaansa ja rupatellessa hänelle, ”sana tulee lihaksi.” Sanat muuttavat fyysistä olemusta – kasvattavat lapsen aivoja. Se on aika huikeaa.

Todellakin, nyt, joku TV-toimittaja kuulolla, me tarvitsemme uuden TV-sarjan: ”Ensitreffit synnärillä.” Nyt isänpäivän kunniaksi, muista monia Raamatussa mainittuja isiä: Abraham, Iisak, Jaakob, Daavid. Joosef, Jeesuksen kasvatti-isä. Jeesuksen luo tuli synagogan esimies pyytämään apua tyttärelleen. Kapernaumin sadanpäämies haki apua pojalleen. Makkabealaisten vapaustaistelun alulle panijana oli isä Mattatia:

”Nyt ovat vallassa röyhkeys ja kovuus, nyt on kuohunnan ja kiihkeän vihan aika. Poikani, taistelkaa, kiivaasti lain puolesta, antakaa henkenne isiemme liiton tähden. Muistakaa niitä tekoja, joita isämme aikoinaan tekivät, ja hankkikaa tekin itsellenne suuri kunnia ja kuihtumaton maine.” (1. Makk. 2:49.)

Tilaa tästä ilmainen uutiskirje hepreankielisen Raamatun käännöstyön löydöistä.