Yksi erikoisimmista Vanhan testamentin ennustuksista on Jesajan kirjan 19. luvun lopussa. Siellä sanotaan, että eräänä päivänä avautuu valtatie Egyptin ja Assyrian välille ja tuolloin egyptiläiset ja assyrialaiset palvelevat yhdessä Herraa. Kaiken huipuksi ”sinä päivänä Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata” ja ”Herra Sebaot siunaa niitä kaikkia sanoen: ’Siunattu olkoon kansani Egypti, siunattu kätteni luomus Assyria, siunattu oma kansani Israel” (Jes. 19:23-25).
Kummalliseksi tekstin tekee se, että Egypti ja Assyria ovat kaikkialla muualla Vanhassa testamentissa Israelin päävihollisia. Jesajan kirjassakin varoitetaan tuon tuosta, ettei Israel turvautuisi kumpaankaan niistä, sillä ne uhkaavat yhtenään Israelin rauhaa ja vapautta. Ja jos katsotaan myöhempää historiaa, tilanne ei näytä juurikaan valoisammalta. Egypti ja Kaksoisvirranmaassa olleet kansat ovat tähän päivään asti olleet vihollissuhteessa siihen pieneen maapalaseen, joka sijaitsee niiden välissä. Tosin vuonna 1979 solmittu rauhansopimus Israelin ja Egyptin välillä muutti vuosituhantisen vihollisuuden. Sen kunniaksi egyptiläiset murhasivat oman presidenttinsä Anwar Sadatin pari vuotta myöhemmin. Nyt poliittinen tilanne on edelleen varsin jännitteinen näiden valtioiden välillä.
Mihin aikaan Jesajan ennustus ihmeellisestä rauhan ja siunauksen ajasta sijoittuu? En tiedä. Esitän kuitenkin yhden arvauksen. Tätä kirjoitettaessa on loppiaisaamu. Päivän evankeliumitekstissä kerrotaan idän tietäjistä ja Jeesus-lapsen paosta Egyptiin. Teksti on sikäli hämmentävä, että juutalaisille kirjoitetussa Matteuksen evankeliumissa on heti toisessa luvussa kertomus, jossa pääosaa näyttelevät ei-juutalaiset kansat. Ennen kuin yksikään juutalainen oppinut saapuu Jeesuksen luo, paikalla ovat kaukaa idästä, ehkä Kaksoisvirranmaasta tulleet tähtien tarkkailijat. Ja kun Jeesuksen perhe joutuu pakenemaan Herodeksen miekkaa, turvapaikan antaa Egypti. Ikään kuin evankeliumin ensi säteet loistaisivat Israelin lisäksi sen kahteen vihollismaahan. Olisiko tässä Jesajan profetian toteutuminen? Ehkä ei, mutta kenties kuitenkin sen täyttymisen ensimmäiset kirkkaat säteet.
Useita vuosia sitten olin Jerusalemissa majoittuneena Suomen Lähetysseuran työkeskuksen kirkon yläpuolella olevaan asuntoon. Heräsin aamuyöllä kovaääniseen musiikkiin ja ihmettelin, mistä on kyse. Yllätyksekseni havaitsin, että allani oleva kirkko oli täynnä mustia miehiä ja naisia laulamassa ja ylistämässä Herraa. Oli menossa etiopialaisten kristittyjen rukousyö. Näkymä oli erityisen hämmentävä siksi, että kun illalla olin käynyt nukkumaan, saman kirkon olivat täyttäneet kiinalaiset kristityt. Ihmettelin, milloin ihonväri oli muuttunut keltaisesta mustaksi. Ja koko ajan olimme Jerusalemissa! Aamulla saarnasin suomalaisten jumalanpalveluksessa.
Muistan silloin siteeranneeni Jesajan kirjan 19. luvun loppua ja kyselleeni, ettei vain tässä olisi uusi kajastus tuon erikoisen profetian toteutumisesta. Ihmiset kaukaa idästä ja kaukaa etelästä ovat tulleet Jerusalemiin ja monet heistä ovat siellä löytäneet oman Vapahtajansa. Israel, joka itsekään ei tunne Jeesusta, on saanut olla siunaukseksi kaukaisille kansoille. Meillä länsimaalaisilla kristityillä on melkoinen historian taakka suhteessa juutalaisten evankelioimiseen, sillä ”me” olemme surmanneet kuusimiljoonaa heikäläistä keskitysleireillä. Idän ja etelän kansoilla ei ole tällaista syyllisyyttä niskassaan, joten ehkä Jumala lähettää heidät tuomaan valon valitulle kansalleen.
Tuon vuosien takaisen kokemuksen jälkeen olen saanut matkustaa paljon Afrikassa ja Aasiassa. Evankeliumi leviää lähes räjähdysmäisesti monissa ns. kolmannen maailman maissa. Nepalin kirkkoa on kutsuttu maailman nopeimmin kasvavaksi kirkoksi ja Etiopian Mekane Yesus -kirkko on nopeimmin kasvava luterilainen kirkko. Voisiko Jesajan profetia viitatakin tähän? Tarkoittaisiko Egypti koko Afrikkaa ja Assyria koko Aasiaa? Kun Raamatussa puhutaan siunauksesta, sillä ei useimmiten tarkoiteta maallista menestystä ja hyvyyttä vaikka sitäkin. Varsinainen siunaus on siellä, missä Jeesus on. Nyt Herra Sebaot siunaa etelän ja idän maita ja ikään kuin ympäröi oman maansa uusilla siunauksilla. Kiinalaiset kristityt puhuvat jopa hengellisestä valtatiestä, jonka he aikovat rakentaa omasta maastaan Israeliin. Se olisi uusi silkkitie, joka kuljettaisi hyvän sanoman Vapahtajasta kaikkien välissä olevien islaminuskoisten maiden läpi sinne, mistä se kerran sai alkunsa.
Raamatun profetioilla on joskus moninkertainen toteutuminen. Olisiko loppiainen ennakkokuva siitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Voimmeko me olla se sukupolvi, joka näkee idästä ja etelästä tulevan valtatien kohtaavan Jerusalemissa?