Kirjoittanut
Tiedotusvälineet uutisoivat mielellään tunteisiin vetoavia potilaskertomuksia kuolevien ”tarpeettomista” kärsimyksistä ja poliittiset puolueet ovat herkistyneitä suuren yleisön enemmistön eutanasiaa kannattaville mielipiteille. Radikaalit vaatimukset ehdottomasta oikeudesta määrätä itse omasta kehostaan ovat nykyaikaa. On perusteltua pohtia, johtuuko halu hallita kuolemaa maallistuneen ihmisen kuolemanpelosta?
Potilaan ehdottomasta päätäntävallasta seuraisi lääkäreille pakko toteuttaa avustettu itsemurha tai eutanasia
Lääkärit ovat ihmisiä, joilla on vakaumus olla vahingoittamatta potilaita. Voidaanko lailla säätää, että heidän on pakko surmata potilaitaan tai tehdä päätös heidän surmaamisestaan? Eutanasian kannattajien ehdotus, jonka mukaan vain ammattitaitoiset lääkärit saisivat suorittaa armomurhia, on vastoin kaikkea sitä mitä lääkärinä oleminen on merkinnyt vuosituhansien ajan.
Jos lakiin kirjataan, että vain surmaamistoimintaan halukkaat lääkärit velvoitetaan surmaamaan, muodostuu tilanne ennen pitkää kestämättömäksi ja odotettavissa on, että surmaamisesta tulee tiettyihin virkoihin liittyvä velvollisuus. Ei voida ajatella, että kaikilla kansalaisilla on ”täysi oikeus määrätä omasta ruumiistaan” ja tämä olisi yhteiskunnassa ehdoton perusoikeus, koska siihen liittyy toisten kansalaisten velvollisuus toteuttaa tällainen perusoikeus.
Lääkärin ammatin historiallista ulottuvuutta tuntevien pitäisi käsittää, että lääkäri ei voi koskaan olla armomurhan toimeenpanija
Eutanasiasta ei pidä koskaan tulla ”lääketieteellistä toimenpidettä” tai ”hoitomuotoa”. Jos ”oikeus kuolla” laillistetaan, lääkärit vedetään väistämättä mukaan. Tällöin heidän sitoutumisensa elämän ylläpitämiseen murretaan ja heidän henkilökohtainen moraalinsa kärsii. Koko yhteiskunnan kannalta on varmasti parempi, että näin ei tapahdu ja lääkäreiden kutsumus elämän ylläpitämiseen, potilaiden hoitamiseen ja potilaiden vahingoittamisen torjumiseen säilyy koskemattomana. Näin luottamus lääkäreihin säilyy ja kaikkien potilaiden hoito, heidän lääketieteellisestä tilastaan riippumatta, voi jatkua ilman pelkoa ylilyönneistä.
Lääketieteellisen surmaamisen laillistaminen on mahdoton tehtävä lainlaatijalle
Mitä olisivat ne tiukat lääketieteelliset ehdot, joilla estettäisiin väärinkäytökset ja niin sanotun kaltevan pinnan vaikutus, joka lisäisi surmaamistoiminnan piiriin tulevien potilaiden määrää?
Ei ole helppo vaatia, että kaikki edellytykset, kuten parantumaton sairaus ja kivut sekä potilaan tietoinen päätös täyttyisivät laillista lääketieteellistä surmaamista varten. Miksi lääketieteellinen surmaaminen olisi sallittua vain, jos kaikki ehdot täyttyvät? Miksi eutanasiaa pyytävistä potilaista toisille se suodaan, toisille ei.
Kuka lopulta päätöksen tekee?
Mikäli potilaan autonomiaa eli oikeutta päättää itse, kunnioitettaisiin eutanasiassa samaan tapaan kuin avustetussa itsemurhassa, olisi vaikea nähdä, kuinka oikeutta eutanasiaan voitaisiin rajata siten, että se suodaan ainoastaan potilaille jotka ovat sekä kuolemassa että kärsivät kovista kivuista. Jos sietämätön kipu on hyväksyttävä peruste avustetulle itsemurhalle, ei ole loogista kieltää sitä kivuista kärsiviltä henkilöiltä, joilla ei ole samanaikaisesti terminaalista sairautta. Voidaanko ajatella, että odotettavissa olevat kivun täyttämät vuodet olisivat vähäisempi syy kuin terminaalipotilaan pian edessä oleva kuolema. Samaan tapaan, jos sietämätön kipu on eutanasiaan oikeuttava peruste, miksi se kiellettäisiin henkilöiltä, jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia? Entäpä tapaus, missä suuresti kärsivä ilmaisee halunsa kuolla vielä oikeustoimikelpoisena ollessaan, mutta onkin muuttunut mielentilaltaan sekavaksi ennen eutanasiapäätöksen tekemistä? Millä perusteella tältä potilaalta evättäisiin eutanasia?
Lain perusteluja on ilmeisen vaikea laatia, eivätkä perustelut kestä syvempää analyysiä. Tähän perustuu niin sanotun kaltevan pinnan ilmeinen vaara. Kun suunnitellun surmaamisen rangaistavuus poistetaan rikoslaista, rajojen määrittäminen surmaamiselle on haasteellista, vaikka tarkoitus olisi kuinka jalo.
Potilasta ei koskaan tarvitse surmata kärsimysten lievittämiseksi
Eutanasiaa vaaditaan siksi, että pieni potilaiden vähemmistö ei saa apua saattohoitolääkkeistä. Kokeneet saattohoidon asiantuntijat tietävät kuitenkin, että potilasta ei koskaan tarvitse surmata kärsimyksen lievittämiseksi. Jos kipua ja kärsimystä ei saada hoidetuksi suurilla opiaattiannoksilla ja muilla lääketieteellisillä ja kirurgisilla toimenpiteillä, potilas voidaan aina laittaa palliatiivisen sedaation tilaan suonensisäisillä lääkkeillä. Tätä tilaa ylläpidetään muutaman vuorokauden ajan, minkä jälkeen potilaan tila arvioidaan uudelleen. Tarvittaessa sedaatio palautetaan taas muutamaksi vuorokaudeksi ja näin jatketaan. Potilasta ei tarvitse surmata kivun lievittämiseksi. Lisätietoja aiheesta on kirjassa ”Lääkäri saattajana” (Duodecim).
Miksi maailmassa on kärsimystä ja kuolemaa?
Nykyihminen torjuu Jumalan maailmassa olevan kärsimyksen takia. Raamatun mukaan elämme langenneessa maailmassa. Ihmistä riisutaan ennen kuolemaa. Vanhassa virressä pyydettiin varjelusta äkkikuolemalta. Monet ihmiset turvautuvat Vapahtajaan sairasvuoteella, kun elämästä on riisuttu kaikki pois lakanaa ja yllä olevaa kattoa lukuun ottamatta. Tämä, monille ratkaisevan tärkeä osa elämää ja sovinnon teon mahdollisuus Jumalan kanssa, estetään eutanasialla.
